Wednesday, February 23, 2011

Miten coolia on Oaklandissa? Järkyttävän coolia. Koko ajan.



The New Parish on yksi meidän lempibiletyspaikkoja Oaklandissa. Siellä on tällainen meno. Vieressä on ihana karibialainen ruokapaikka Hibiscus. Äärettömän sofistikeerattu iltarupeama muodostuu siitä kun käy ensin nautiskelemassa Barbados-henkistä ruokaa ja herkkudrinkkejä, ja sitten bailaamassa kalorit pois jonkun ihanan liveaktin tahdissa. Dave Chappelle on huhujen mukaan jonkinlainen hiljainen eminenssi The New Parishin taustalla. Ainakin hän keikkailee siellä, vaikka ei keikkaile enää paljon koskaan missään muualla. Ja kerran Chappelle oli syömässä Hibiscuksessa meidän kanssa yhtäaikaa, iih!

Sunday, February 20, 2011

Oakland, tuo Tyynenmeren Ateena jossa UFOt lentelevät, sekä muita historiallisia seikkoja


Vuonna 1896, kun taloamme rakennettiin, Länsi-Oakland eli vilkasta nousukautta. Kaupunginosassa sijaitsi mantereenylittävän junaradan pääteasema, josta pääsi San Franciscoon vain lautalla. Southern Pacific Transportation Company laski samana vuonna junalippujen hintoja niin, että tavallisillakin ihmisillä oli varaa matkailuun. Retkeilyvälineet sai tuoda mukana ilmaiseksi, ja itärannikolta lappasi kansaa Kaliforniaan tutustumaan luonnonihmeisiin ja villinlännentunnelmaan. Matkustajamäärät melkein kaksinkertaistuivat, ja uusille turisteille tarvittiin palveluita. Siten työllistyneet ihmiset puolestaan tarvitsivat asuntoja, ja kahden työläisperheen yksinkertaiseksi asunnoksi meidänkin talomme ilmeisesti rakennettiin.

San Francisco tunnettiin villinä ja vapaana kaupunkina jossa viihtyivät niin merimiehet kuin kulttuuriradikaalit, ja jossa oli vähän väliä syystä tai toisesta paraati. (Tältä osin siis asiat eivät ole juurikaan muuttuneet.) Oakland julisti puolestaan vuonna 1896 julkaistussa kirjassa olevansa Tyynenmeren Ateena, jossa oli rauhallista ja sivistynyttä, kauniita maisemia ja pari saartakin kaupungin länsipuolella - vähän niinkuin Kreikan saaristo siis.

Länsi-Oaklandissa sijaitsi juna-aseman lisäksi rautatie- ja muuta teollisuutta, satama, ja junien huoltovarikko. Ylelliset Pullman-luksusjunavaunut työllistivät junapalvelijoina vain mustaihoisia ihmisiä, ja Pullman-palvelijat muodostivatkin Länsi-Oaklandin afroamerikkalaisen yhteisön enemmistön. Kaupunginosan asukkaat edustivat 21 kansallisuutta. Eri rotujen ja uskontojen edustajat asuivat naapureina ja toistensa vuokralaisina sangen suvaitsevaisissa tunnelmissa, vaikka eivät välttämättä paljoa seurustelleet eritaustaisten naapureidensa kanssa. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät olivat portugalilaiset ja irlantilaiset.

Afroamerikkalaiset miehet olivat saaneet äänioikeuden vuonna 1870. Ei se tietysti tasa-arvoa merkinnyt: Oaklandissakaan mustaihoiset ihmiset eivät esimerkiksi saaneet ostaa kiinteistöjä kaikista kaupunginosista. Länsi-Oaklandista saivat. Afroamerikkalaisia ihmisiä näkyi viroissa, palveluammateissa ja yrittäjinä, ja he perustivat innokkaasti yhteiskunnallisia yhdistyksiä, ompeluseuroja ja vapaamuurariloosheja. 1990-luvun alussa suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa vertailtiin Länsi-Oaklandin talojen takapihoilta löydettyjä viktorianaikaisia kulutusesineitä ja jätteitä. Tutkimuksessa todettiin, että valkoihoisten kodeissa syötiin sitä kalliimpaa lihaa ja käytettiin hienompia esineitä, mitä korkeampaa yhteiskuntaluokkaa oltiin. Afroamerikkalaiset poikkesivat tästä trendistä jyrkästi: köyhätkin ihmiset söivät hyvää ruokaa kauniilta astioilta ja käyttivät muodikkaita vaatteita. Tutkijat miettivät, että tämä saattoi osittain johtua siitä että Pullman-vaunuissa työskennellyt palvelusväki tottui työpaikallaan hienostuneeseen elämäntapaan ja oppi tuntemaan muotia. Osittain taas saattoi kyse olla jonkinlaisesta kapinasta, ja tarpeesta osoittaa että oltiin jotain muuta kuin mitä ennakkoluuloiset valkoihoiset olettivat.

Vuoden 1896 kesä oli kuuma, ja kuuluisa naisasianainen Susan B. Anthony vietti sen korkeasta 76 vuoden iästään huolimatta hevoskärryillä ja junalla ympäri Kaliforniaa jyristellen. Anthony kävi Oaklandissakin pitämässä loppuunmyydyn puhetilaisuuden. Naisten äänioikeudesta oli saatu aikaan populistipuolueen ja republikaanien avulla osavaltion kansanäänestys. San Franciscon ja Oaklandin seudulla viinanjuonti oli suosittu harrastus ja sen myynti rahakasta bisnestä. Naisliike oli ollut vahvasti sidoksissa raittiusliikkeeseen, ja demokraatit ja viinakauppiaat vakuuttivat miesäänestäjät siitä että jos naiset saavat äänioikeuden niin heti tulee kieltolaki eikä huoriinkaan sitten enää pääse ollenkaan. Kalifornian naiset saivat odottaa äänioikeuttaan vuoteen 1910 asti.

Länsi-Oaklandin oma poika Jack London äänesti vuonna 1896 naisten äänioikeuden puolesta. Hän nimittäin toivoi että naisten valtaanpääsystä olisi apua hänen oman alkoholisminsa hoidossa. Muuten hän vietti sen kesän paljolti satama-alueella tänäkin päivänä sijaitsevassa Heinold's First and Last Chance- baarissa Berkeleyn yliopiston pääsykokeisiin päntäten. Hän oli kolme vuotta aiemmin, erinäisten seikkailujen jälkeen, palannut Länsi-Oaklandiin. 19-vuotias nuorukainen palasi parahiksi todistamaan vuoden 1893 lavantautiepidemiaa, jossa yli 40 länsioaklandilaista kuoli ja 4000 sairastui, sekä seuraavan vuoden rautatietyöläisten lakkoa joka murskattiin säälimättömällä väkivallalla kuukausia jatkuneen taistelun jälkeen. Nämä tapahtumat jäivät vahvasti nuoren sosialistin mieleen, ja hän kuvailikin Länsi-Oaklandin työläisten ankaraa arkea myöhemmin romaanissaan Kuunlaakso. Siinä kirjassa hän dramaattisesti sanoo Oaklandin oleva "ansa, joka myrkyttää ne joita se ei pysty tappamaan nälkään".

Jack Londonin Flora-äiti kävi epäilemättä sunnuntaisin aivan kotinsa lähellä olevassa Curtis Hallin spiritistikirkossa meedioistunnoissa. Spiritismi oli talomme rakentamisen aikaan hyvin suosittua varsinkin naisten keskuudessa. Flora oli ollut San Franciscossa asuessaan tunnettu spiritisti, ja kuulunut astrologimiehensä kanssa porukkaan joka julkaisi "Common Sense"-lehteä. Siinä kannatettiin uskonnonvapautta, vegetarianismia, naisasiaa, vapaata rakkautta, ja vastustettiin järjestäytynyttä uskontoa. Taas voi sanoa, että jotkut asiat Kaliforniassa ovat näköjään pysyneet ennallaan.

Vuoden 1896 syksyllä sattui sellainenkin suurtapaus, että Oaklandin yläpuolella nähtiin ensin yksi, ja sitten useampia tunnistamattomia lentäviä esineitä. Ensimmäisen silminnäkijän kerrottiin olleen Länsi-Oaklandilainen ratikkakuski. Sanomalehdet, joihin ei aina välttämättä ollut ihan luottamista, väittivät tapauksella olleen tuhansia muitakin silminnäkijöitä. Silmäätekevät henkilöt, kuten San Franciscon pormestari Sutro, väittivät todistaneensa sikarinmuotoisen ilmalaivan liikkeitä taivaalla. Vuoden 1896 suuri UFO-tapaussuma alkoi siis Kaliforniasta, niinkuin niin moni muukin huuhaailmiö. Lentohärveleitä oltiin sittemmin näkevinään ympäri Yhdysvaltoja. Oaklandilaiset ja San Franciscolaiset eivät ajatelleet nähneensä humanoideja, vaan uskoivat että paikallinen keksijä, tohtori Benjamin, oli onnistunut rakentamaan ilma-aluksen. Benjamin kiisti San Francisco Call-lehdelle tietävänsä mitään ilmalaivasta, mutta toisaalta myönsi että ei varmasti tunnustaisi, jos olisi sellaisen rakentanut eikä olisi vielä onnistunut saamaan patenttia.

Länsi-Oakland sijaitsee San Franciscon boheemimaailman ja Berkeleyn yliopistomaailman välissä. San Franciscossa ja Berkeleyssä - ja myös Oaklandin hallintokeskuksessa - Länsi-Oaklandia on oikeastaan aina pidetty jonkinasteisena ongelmana: on oltu huolissaan siitä että rodut sekoittuvat, tai että köyhät ihmiset tekevät elämässään huonoja ratkaisuja, tai että jazzklubeissa on jotenkin liian hauskaa. Samalla ongelmat on pyritty rajaamaan Länsi-Oaklandiin: jos Oaklandin kaupunki saa liittovaltiolta budjettivaroja entisten vankien väliaikaislaitoksen perustamiseen, se laitos perustetaan Länsi-Oaklandiin. Jos yrittäjä haluaa perustaa raskasmetalleja ja myrkkyjä käsittelevän laitoksen jonka päästöistä ei ole varmaa tietoa, hänet ohjataan Länsi-Oaklandin "teollisuusalueelle", jossa on asuintaloja joka korttelissa. Jos jollain ihmisellä on autonlavallinen roskia joiden käsittelystä hän ei halua maksaa kaatopaikalla, hän ajaa auton Länsi-Oaklandiin ja kumoaa jätteet kadulle. Jos jotain ihmistä ahdistaa prostituutio ja huumekauppa, hän yksinkertaisesti välttää Länsi-Oaklandia - poliisikunta kyllä huolehtii siitä että roskaväki pysyy poissa paremman väen kaupunginosista.

Samalla on onnistuttu olemaan näkemättä Länsi-Oaklandia toisenlaisessa valossa: dynaamisena, kosmopoliittisena yhteisönä jossa selviämisstrategiat ovat kekseliäitä, naapuriapu kukoistaa, ja luovuus on välttämättöntä jokapäiväisessä elämässä. Länsi-Oakland synnyttää vahvaa kulttuuria ja merkittäviä yhteiskunnallisia kannanottoja, joita ympäröivä keskiluokkaisempi yhteiskunta yrittää päättäväisesti olla näkemättä, kunnes heitä osoitetaan pyssyllä tai muu maailma tunnustaa Länsi-Oaklandilaisten saavutukset ensin.

Kuvassa: Länsi-Oaklandin Boys Club vuodelta 1900 - yhdistyksen avulla pyrittiin pitämään nuoret pojat poissa väkivaltaisista jengeistä, jotka olivat Länsi-Oaklandin riesana jo tuolloin. Lähde: Oakland Cypress Freeway Archeology Project.

Tuesday, February 15, 2011

Jukranpujut

Tällaiset löytyi postilaatikosta tänään. Rakennusluvat. Kertakaikkiaan.

Julkisivuvisioita




Toinenkin rakennuslupashekki on lunastunut tililtämme, ja Alex lähetti lopulliset piirustukset nähtäväksemme eilen.

Tässä on suunitelmiin liitetty kuva talostamme, ilmeisesti 60-luvun lopusta. Kuva lienee otettu pian sen remontin jälkeen jonka yhteydessä julkisivu pilattiin sen näköiseksi kuin se on nyt. Taitaa olla asbestijulkisivuista innostuneen talonomistajan Chevroletti siinä parkissa. Alex liitti projektisuunnitelmaan myös pari inspiraatiokuvaa vastaavista myöhäisviktoriaanisista julkisivuista alkuperäiskunnossa. Meidän talo olisi tarkoitus palauttaa vastaavaan, historiallisempaan asuun. Katon rajaan lisätään tuollaiset kannattimet kuin noissa vanhoissa kuvissa, ikkunanpuitteet entisöidään, kuistin pylväät ja niiden kannattimet vaihdetaan vanhan mallisiksi, ja erkkerin ja kuistin katon reunukset palautetaan alkuperäiseen asuun. Erkkeriin lisätään myös tuollaiset paneelit ikkunoiden alle, jotka näkyvät tuossa vaaleammassa inspiration-kuvassa. Inspiration-kuvien nuolet osoittavat kaikkia niitä kohtia, jotka meidän talon julkisivussa on tarkoitus entisöidä.

Jännää!

Wednesday, February 9, 2011

Asiat nytkähtävät viimein eteenpäin

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tähän blogiin, koska minua on suoraan sanoen vituttanut liikaa. Ainoa asia mitä teki mieli kirjoittaa, oli "MISSÄ NE PERKELEEN RAKENNUSLUVAT VIIPYY?!", mielellään Oaklandin rakennusviraston seinään. Tai Alexin seinään. Koska mistä sen lopulta tietää mikä siinä asiassa mätti. Alexilta tuli viime viikolla meili jossa hän kysyi, myisimmekö hänelle kylpyammeen joka ostettiin marraskuussa käytettynä mieheltä, joka osoittautui yhdeksi Facebookin perustajista. Tosi juttu. Hieno Kohlerin valurauta-amme ei enää kelvannut Facebookmiljunäärille, joka oli tekemässä taloonsa kylppäriremonttia ja ehkä hankkinut kultaisen ammeen timanttikoristeilla. Tai ehkä niin ison kristallimaljan että siinä voi kylpeä. Nyt joku Alexin sisustussuunnitteluasiakas haluaa juuri nimenomaan sen meidän Kohler-ammeen, eikä mitään muuta ammetta. Ja haluaisi ostaa sen meiltä tuplahinnalla siihen nähden mitä me maksoimme. Minun teki mieli vastata että EN VARMALLA PERKELE MYY MITÄÄN AMMETTA KENELLEKÄÄN ENNEN KUIN RAKENNUSLUPA ON TÄSSÄ KÄDESSÄ. Koska halusin että Alex tekee sen asiaan eteen mitä tahansa, koska meillä piti olla ne luvat SILLOIN MARRASKUUSSA KUN SE PERKELEEN AMMEKIN OSTETTIIN.

Anteeksi, tulee paljon isoja kirjaimia. Lopetan huutamisen ja kiroilemisen tähän.

Eipäs kun enpäs lopeta, koska jatkan vielä sen verran että KUKAAN EI VOI KÄSITTÄÄ SITÄ MITEN KYLMÄSSÄ TÄÄLLÄ VÄRJÖTELTIIN ILMAN RAKENNUSLUPAA YKSI KALIFORNIAN HISTORIAN KYLMIMMISTÄ TALVISTA. Edellinen urakoitsija oli hienosti vaihtanut uudet ikkunat, paitsi että ne eivät ole ihan saman kokoiset kuin seinässä olevat reiät. Että niistä tuulee sisään niin että tukka heiluu. Eikä lattian alla ole mitään eristystä, ja kellarista puuttuu ulkoseinät. Viiden millin viilu"parketin" alla on laudat, ja lautojen alla on SIPERIAN ROUTAINEN TUNDRA. Täällä oli sisällä niin kylmä että ulkovaatteet eivät meinanneet riittää, jos tarkoituksena oli istua paikallaan. Värjöttelin peiton alla sängyssä villapaita, takki ja pipo päällä, sähkölämmitin ihan vieressä, ja tärisin siitä huolimatta. Vaatteita ei tahtonut mitenkään tarjeta vaihtaa. Suihkussa kyllä tarkeni, mutta sieltä ei olisi viitsinyt tulla pois. Sähkölämmittimien vaikutus oli häviävän pieni, koska tuuli vei kaiken lämmön saman tien. Minä sain lopulta hermoromahduksen ja ilmoitin että muutan toimistolle, jos asiaan ei tule mitään muutosta. Saatoin myös hieman itkeskellä ja kirjoittaa uhriutuneen sävyisiä meilejä Johnille ja Alexille. John meni rautakauppaan ja osti paksua muovikelmua, ja hankki halpamarketista vilttejä. Kelmut kiinnitettiin ikkunoiden eteen ja viltit oviaukkoihin, ja täällä näyttää nyt entistä enemmän siltä että tämä on joku kodittomien huumehörhöjen hökkeli. Patja on paljaalla lattialla ja vaatteet metallisessa varastohyllyssä. Ja muovit väpättävät ikkunan edessä. Mutta ihmeiden ihme, ne pitävät suurimmaksi osaksi kylmän ulkona! Ja viltit estävät sen että lämpö ei karkaa huoneesta toiseen. Minä kehuin miehen kekseliäisyyttä ja mainostin että kyllä meillä nyt on luksusta, ja sitten me naurettiin aika kauan sille, mitä tässä on alkanut pitää luksuksena.

No. Tänään meillä on sitten puolikas rakennuslupaa, koska yksi lupamaksushekki on lunastettu. Suunnitteluosaston shekki. Ja siihen shekkiin kuului myös Historiallisten Rakennusten alaosasoston shekki, koska maanantaina oli päätetty että meidän talo on Historiallinen Rakennus. Se on aivan valtavan hieno juttu, koska historiallisista rakennuksista ei mene paljon yhtään omaisuusveroa. Tässä sitä nyt istutaan, historiallisessa makuuhuoneessa jossa on aivan historiallisen hirveät vaaleanpunaiset seinät. Ja historiallisen jäätävä lattia. Mutta toivottavasti ei kauaa. Huomenna kuulemma rakennusosasto viimeistelee diilin ja sitten ei muuta kuin sisäseinät nurin ja elämä historiallisen sekaisin. Jumantsukka!

Jumantsukasta puheen ollen, pari viikkoa sitten meille selvisi, että meillä ei ole kotivakuutusta. Asiasta kertova kirje oli lähetetty joulukuun alussa, silloin kun meillä ei vielä ollut postilaatikkoa. Vakuutusyhtiön virkailijat olivat talon kuvaa katsottuaan päättäneet että tämä ei ole ihmisasumus, eikä sitä voi sellaisena vakuuttaa. Säikähdimme tietysti pahan kerran, koska sähkölämmitin ei ole maailman turvallisin peli, eikä noita keittiökoneiden kytkentöjäkään tehty ihan vimpan päälle, koska meille ei tullut mieleen että TÄÄLLÄ OLLAAN VIELÄ HELMIKUUN PUOLIVÄLISSÄ VÄLIAIKAISOLOSUHTEISSA. Laitoimme hätäviestin Alexille, joka lähetti paikalle pari maalaria, pihan siistijän ja timpurin. Talo maalattiin pohjamaalilla, pihan pusikko suristettiin pensasleikkurilla matalaksi, ja seinään lätkäistiin lauta siihen kohtaan missä asbestinriekaleet vaihtuvat lastulevyksi. Hommaan meni kaksi päivää. Lähetimme kuvia vakuutusyhtiöön ja sieltä tuli kirje että hieno juttu, olette näköjään remontoineet talon. Tässä vakuutus, olkaa hyvä.

Epäilyttävistä virkailijoista puheen ollen. Yhdessä vaiheessa rakennusvirastosta ilmoitettiin että tontimme rajalle pitää valitettavasti asentaa noin kymppitonnin hintainen palosprinklerijärjestelmä. Meidän talo on liian lähellä naapuria. Meidän pitää pystyä osoittamaan että voimme pidätellä kiinteistössämme riehuvaa tulipaloa tunnin ajan, ennen kuin se etenee viereiseen rakennukseen. Sekä tämä että naapurin talo rakennettiin 1800-luvun puolella, ja kumpaankin on varmasti haettu rakennuslupia puolen tusinaa kertaa. Miksi tämä ääretön palovaara nyt siis on meidän ongelmamme? Siksi että moinen pulma poistui siten että ei turhaan laitettu kyseiseen ulkoseinään mitään muutoksia piirustuksiin, vaan "se jätetään täysin ennalleen". Koska tämä on "historiallinen rakennus". Tarvittiinko tässä myös "rakennuslupa-asioiden nopeuttajan" tilille siirrettyjä käteisvaroja, siitä minä en halua tietää yhtikäs mitään, mutta olen melko varma että "historiallisten rakennusten alaosasto" ei kirjannut rakennusluokituksesta maksamaamme lisämaksua mihinkään kirjanpitoon.

Nämä rakennusluvat ovat ehkä hämäräperäisimmät viralliset asiakirjat joiden järjestelemisessä olen koskaan ollut mukana. Äitini, joka on kunnan arkistonhoitaja EVP ja tietää erittäin paljon asiakirjoista ja niiden virallisuudesta, oli aivan järkyttynyt kun kertoilin tästä prosessista hänelle puhelimessa. Jumantsukka.

Viimeisenä uutisena kerrottakoon, että Lisbeth-löytökissa lähti tänään Lisan mukana Clearlakeen viettämään farmielämää. Mustard-sisko vietiin löytöeläintaloon kuukausi sitten, koska Lisbeth ei alkanut ollenkaan kesyynytyä niin kauan kuin sisko oli kuvioissa. Mustardia ei enää löydy adoptoitavien kissojen joukosta nettisivuilta. Toivon hartaasti että se merkitsee että hänelle on käynyt hyvin. Lisbeth puolestaan kävi eilen löytöeläintalon klinikalla steriloitavana. Se ei ole naaraskissalle ihan pieni operaatio, ja leikkauksen jälkeinen kipu veti Lisbethin aika surkean näköiseksi tänään. Lisalla on kotonaan onneksi kissojen kipulääkkeitä. Clearlake on ihan Wilburin kuumien lähteiden lähellä, niin että voimme ehkä joskus käydä tervehtimässä Oaklandin kisuja kun olemme matkalla kylpemään. Me Oaklandin kisut.

Dokumenttia pöytään




Tässä ovat ennen- ja jälkeen- kuvat, joiden nojalla Amerikan Yhdysvaltojen Kaliforniassa saa kotivakuutuksen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...