Wednesday, February 9, 2011

Asiat nytkähtävät viimein eteenpäin

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tähän blogiin, koska minua on suoraan sanoen vituttanut liikaa. Ainoa asia mitä teki mieli kirjoittaa, oli "MISSÄ NE PERKELEEN RAKENNUSLUVAT VIIPYY?!", mielellään Oaklandin rakennusviraston seinään. Tai Alexin seinään. Koska mistä sen lopulta tietää mikä siinä asiassa mätti. Alexilta tuli viime viikolla meili jossa hän kysyi, myisimmekö hänelle kylpyammeen joka ostettiin marraskuussa käytettynä mieheltä, joka osoittautui yhdeksi Facebookin perustajista. Tosi juttu. Hieno Kohlerin valurauta-amme ei enää kelvannut Facebookmiljunäärille, joka oli tekemässä taloonsa kylppäriremonttia ja ehkä hankkinut kultaisen ammeen timanttikoristeilla. Tai ehkä niin ison kristallimaljan että siinä voi kylpeä. Nyt joku Alexin sisustussuunnitteluasiakas haluaa juuri nimenomaan sen meidän Kohler-ammeen, eikä mitään muuta ammetta. Ja haluaisi ostaa sen meiltä tuplahinnalla siihen nähden mitä me maksoimme. Minun teki mieli vastata että EN VARMALLA PERKELE MYY MITÄÄN AMMETTA KENELLEKÄÄN ENNEN KUIN RAKENNUSLUPA ON TÄSSÄ KÄDESSÄ. Koska halusin että Alex tekee sen asiaan eteen mitä tahansa, koska meillä piti olla ne luvat SILLOIN MARRASKUUSSA KUN SE PERKELEEN AMMEKIN OSTETTIIN.

Anteeksi, tulee paljon isoja kirjaimia. Lopetan huutamisen ja kiroilemisen tähän.

Eipäs kun enpäs lopeta, koska jatkan vielä sen verran että KUKAAN EI VOI KÄSITTÄÄ SITÄ MITEN KYLMÄSSÄ TÄÄLLÄ VÄRJÖTELTIIN ILMAN RAKENNUSLUPAA YKSI KALIFORNIAN HISTORIAN KYLMIMMISTÄ TALVISTA. Edellinen urakoitsija oli hienosti vaihtanut uudet ikkunat, paitsi että ne eivät ole ihan saman kokoiset kuin seinässä olevat reiät. Että niistä tuulee sisään niin että tukka heiluu. Eikä lattian alla ole mitään eristystä, ja kellarista puuttuu ulkoseinät. Viiden millin viilu"parketin" alla on laudat, ja lautojen alla on SIPERIAN ROUTAINEN TUNDRA. Täällä oli sisällä niin kylmä että ulkovaatteet eivät meinanneet riittää, jos tarkoituksena oli istua paikallaan. Värjöttelin peiton alla sängyssä villapaita, takki ja pipo päällä, sähkölämmitin ihan vieressä, ja tärisin siitä huolimatta. Vaatteita ei tahtonut mitenkään tarjeta vaihtaa. Suihkussa kyllä tarkeni, mutta sieltä ei olisi viitsinyt tulla pois. Sähkölämmittimien vaikutus oli häviävän pieni, koska tuuli vei kaiken lämmön saman tien. Minä sain lopulta hermoromahduksen ja ilmoitin että muutan toimistolle, jos asiaan ei tule mitään muutosta. Saatoin myös hieman itkeskellä ja kirjoittaa uhriutuneen sävyisiä meilejä Johnille ja Alexille. John meni rautakauppaan ja osti paksua muovikelmua, ja hankki halpamarketista vilttejä. Kelmut kiinnitettiin ikkunoiden eteen ja viltit oviaukkoihin, ja täällä näyttää nyt entistä enemmän siltä että tämä on joku kodittomien huumehörhöjen hökkeli. Patja on paljaalla lattialla ja vaatteet metallisessa varastohyllyssä. Ja muovit väpättävät ikkunan edessä. Mutta ihmeiden ihme, ne pitävät suurimmaksi osaksi kylmän ulkona! Ja viltit estävät sen että lämpö ei karkaa huoneesta toiseen. Minä kehuin miehen kekseliäisyyttä ja mainostin että kyllä meillä nyt on luksusta, ja sitten me naurettiin aika kauan sille, mitä tässä on alkanut pitää luksuksena.

No. Tänään meillä on sitten puolikas rakennuslupaa, koska yksi lupamaksushekki on lunastettu. Suunnitteluosaston shekki. Ja siihen shekkiin kuului myös Historiallisten Rakennusten alaosasoston shekki, koska maanantaina oli päätetty että meidän talo on Historiallinen Rakennus. Se on aivan valtavan hieno juttu, koska historiallisista rakennuksista ei mene paljon yhtään omaisuusveroa. Tässä sitä nyt istutaan, historiallisessa makuuhuoneessa jossa on aivan historiallisen hirveät vaaleanpunaiset seinät. Ja historiallisen jäätävä lattia. Mutta toivottavasti ei kauaa. Huomenna kuulemma rakennusosasto viimeistelee diilin ja sitten ei muuta kuin sisäseinät nurin ja elämä historiallisen sekaisin. Jumantsukka!

Jumantsukasta puheen ollen, pari viikkoa sitten meille selvisi, että meillä ei ole kotivakuutusta. Asiasta kertova kirje oli lähetetty joulukuun alussa, silloin kun meillä ei vielä ollut postilaatikkoa. Vakuutusyhtiön virkailijat olivat talon kuvaa katsottuaan päättäneet että tämä ei ole ihmisasumus, eikä sitä voi sellaisena vakuuttaa. Säikähdimme tietysti pahan kerran, koska sähkölämmitin ei ole maailman turvallisin peli, eikä noita keittiökoneiden kytkentöjäkään tehty ihan vimpan päälle, koska meille ei tullut mieleen että TÄÄLLÄ OLLAAN VIELÄ HELMIKUUN PUOLIVÄLISSÄ VÄLIAIKAISOLOSUHTEISSA. Laitoimme hätäviestin Alexille, joka lähetti paikalle pari maalaria, pihan siistijän ja timpurin. Talo maalattiin pohjamaalilla, pihan pusikko suristettiin pensasleikkurilla matalaksi, ja seinään lätkäistiin lauta siihen kohtaan missä asbestinriekaleet vaihtuvat lastulevyksi. Hommaan meni kaksi päivää. Lähetimme kuvia vakuutusyhtiöön ja sieltä tuli kirje että hieno juttu, olette näköjään remontoineet talon. Tässä vakuutus, olkaa hyvä.

Epäilyttävistä virkailijoista puheen ollen. Yhdessä vaiheessa rakennusvirastosta ilmoitettiin että tontimme rajalle pitää valitettavasti asentaa noin kymppitonnin hintainen palosprinklerijärjestelmä. Meidän talo on liian lähellä naapuria. Meidän pitää pystyä osoittamaan että voimme pidätellä kiinteistössämme riehuvaa tulipaloa tunnin ajan, ennen kuin se etenee viereiseen rakennukseen. Sekä tämä että naapurin talo rakennettiin 1800-luvun puolella, ja kumpaankin on varmasti haettu rakennuslupia puolen tusinaa kertaa. Miksi tämä ääretön palovaara nyt siis on meidän ongelmamme? Siksi että moinen pulma poistui siten että ei turhaan laitettu kyseiseen ulkoseinään mitään muutoksia piirustuksiin, vaan "se jätetään täysin ennalleen". Koska tämä on "historiallinen rakennus". Tarvittiinko tässä myös "rakennuslupa-asioiden nopeuttajan" tilille siirrettyjä käteisvaroja, siitä minä en halua tietää yhtikäs mitään, mutta olen melko varma että "historiallisten rakennusten alaosasto" ei kirjannut rakennusluokituksesta maksamaamme lisämaksua mihinkään kirjanpitoon.

Nämä rakennusluvat ovat ehkä hämäräperäisimmät viralliset asiakirjat joiden järjestelemisessä olen koskaan ollut mukana. Äitini, joka on kunnan arkistonhoitaja EVP ja tietää erittäin paljon asiakirjoista ja niiden virallisuudesta, oli aivan järkyttynyt kun kertoilin tästä prosessista hänelle puhelimessa. Jumantsukka.

Viimeisenä uutisena kerrottakoon, että Lisbeth-löytökissa lähti tänään Lisan mukana Clearlakeen viettämään farmielämää. Mustard-sisko vietiin löytöeläintaloon kuukausi sitten, koska Lisbeth ei alkanut ollenkaan kesyynytyä niin kauan kuin sisko oli kuvioissa. Mustardia ei enää löydy adoptoitavien kissojen joukosta nettisivuilta. Toivon hartaasti että se merkitsee että hänelle on käynyt hyvin. Lisbeth puolestaan kävi eilen löytöeläintalon klinikalla steriloitavana. Se ei ole naaraskissalle ihan pieni operaatio, ja leikkauksen jälkeinen kipu veti Lisbethin aika surkean näköiseksi tänään. Lisalla on kotonaan onneksi kissojen kipulääkkeitä. Clearlake on ihan Wilburin kuumien lähteiden lähellä, niin että voimme ehkä joskus käydä tervehtimässä Oaklandin kisuja kun olemme matkalla kylpemään. Me Oaklandin kisut.

4 comments:

  1. Moi kaukaa Vantaalta. Törmäsin blogiisi, ja se vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta -- eikä vähiten hauskan kirjoitustyylisi vuoksi. Toivottavasti remonttiprojekti alkaa sujumaan sutjakkaammin kevään mittaan :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos rohkaisevasta kommentista! Sitä samaa minäkin tässä toivon hartaasti! :)

    ReplyDelete
  3. Kirjotat hauskasti ja hyvin! :D

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...