Sunday, February 20, 2011

Oakland, tuo Tyynenmeren Ateena jossa UFOt lentelevät, sekä muita historiallisia seikkoja


Vuonna 1896, kun taloamme rakennettiin, Länsi-Oakland eli vilkasta nousukautta. Kaupunginosassa sijaitsi mantereenylittävän junaradan pääteasema, josta pääsi San Franciscoon vain lautalla. Southern Pacific Transportation Company laski samana vuonna junalippujen hintoja niin, että tavallisillakin ihmisillä oli varaa matkailuun. Retkeilyvälineet sai tuoda mukana ilmaiseksi, ja itärannikolta lappasi kansaa Kaliforniaan tutustumaan luonnonihmeisiin ja villinlännentunnelmaan. Matkustajamäärät melkein kaksinkertaistuivat, ja uusille turisteille tarvittiin palveluita. Siten työllistyneet ihmiset puolestaan tarvitsivat asuntoja, ja kahden työläisperheen yksinkertaiseksi asunnoksi meidänkin talomme ilmeisesti rakennettiin.

San Francisco tunnettiin villinä ja vapaana kaupunkina jossa viihtyivät niin merimiehet kuin kulttuuriradikaalit, ja jossa oli vähän väliä syystä tai toisesta paraati. (Tältä osin siis asiat eivät ole juurikaan muuttuneet.) Oakland julisti puolestaan vuonna 1896 julkaistussa kirjassa olevansa Tyynenmeren Ateena, jossa oli rauhallista ja sivistynyttä, kauniita maisemia ja pari saartakin kaupungin länsipuolella - vähän niinkuin Kreikan saaristo siis.

Länsi-Oaklandissa sijaitsi juna-aseman lisäksi rautatie- ja muuta teollisuutta, satama, ja junien huoltovarikko. Ylelliset Pullman-luksusjunavaunut työllistivät junapalvelijoina vain mustaihoisia ihmisiä, ja Pullman-palvelijat muodostivatkin Länsi-Oaklandin afroamerikkalaisen yhteisön enemmistön. Kaupunginosan asukkaat edustivat 21 kansallisuutta. Eri rotujen ja uskontojen edustajat asuivat naapureina ja toistensa vuokralaisina sangen suvaitsevaisissa tunnelmissa, vaikka eivät välttämättä paljoa seurustelleet eritaustaisten naapureidensa kanssa. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät olivat portugalilaiset ja irlantilaiset.

Afroamerikkalaiset miehet olivat saaneet äänioikeuden vuonna 1870. Ei se tietysti tasa-arvoa merkinnyt: Oaklandissakaan mustaihoiset ihmiset eivät esimerkiksi saaneet ostaa kiinteistöjä kaikista kaupunginosista. Länsi-Oaklandista saivat. Afroamerikkalaisia ihmisiä näkyi viroissa, palveluammateissa ja yrittäjinä, ja he perustivat innokkaasti yhteiskunnallisia yhdistyksiä, ompeluseuroja ja vapaamuurariloosheja. 1990-luvun alussa suoritetuissa arkeologisissa kaivauksissa vertailtiin Länsi-Oaklandin talojen takapihoilta löydettyjä viktorianaikaisia kulutusesineitä ja jätteitä. Tutkimuksessa todettiin, että valkoihoisten kodeissa syötiin sitä kalliimpaa lihaa ja käytettiin hienompia esineitä, mitä korkeampaa yhteiskuntaluokkaa oltiin. Afroamerikkalaiset poikkesivat tästä trendistä jyrkästi: köyhätkin ihmiset söivät hyvää ruokaa kauniilta astioilta ja käyttivät muodikkaita vaatteita. Tutkijat miettivät, että tämä saattoi osittain johtua siitä että Pullman-vaunuissa työskennellyt palvelusväki tottui työpaikallaan hienostuneeseen elämäntapaan ja oppi tuntemaan muotia. Osittain taas saattoi kyse olla jonkinlaisesta kapinasta, ja tarpeesta osoittaa että oltiin jotain muuta kuin mitä ennakkoluuloiset valkoihoiset olettivat.

Vuoden 1896 kesä oli kuuma, ja kuuluisa naisasianainen Susan B. Anthony vietti sen korkeasta 76 vuoden iästään huolimatta hevoskärryillä ja junalla ympäri Kaliforniaa jyristellen. Anthony kävi Oaklandissakin pitämässä loppuunmyydyn puhetilaisuuden. Naisten äänioikeudesta oli saatu aikaan populistipuolueen ja republikaanien avulla osavaltion kansanäänestys. San Franciscon ja Oaklandin seudulla viinanjuonti oli suosittu harrastus ja sen myynti rahakasta bisnestä. Naisliike oli ollut vahvasti sidoksissa raittiusliikkeeseen, ja demokraatit ja viinakauppiaat vakuuttivat miesäänestäjät siitä että jos naiset saavat äänioikeuden niin heti tulee kieltolaki eikä huoriinkaan sitten enää pääse ollenkaan. Kalifornian naiset saivat odottaa äänioikeuttaan vuoteen 1910 asti.

Länsi-Oaklandin oma poika Jack London äänesti vuonna 1896 naisten äänioikeuden puolesta. Hän nimittäin toivoi että naisten valtaanpääsystä olisi apua hänen oman alkoholisminsa hoidossa. Muuten hän vietti sen kesän paljolti satama-alueella tänäkin päivänä sijaitsevassa Heinold's First and Last Chance- baarissa Berkeleyn yliopiston pääsykokeisiin päntäten. Hän oli kolme vuotta aiemmin, erinäisten seikkailujen jälkeen, palannut Länsi-Oaklandiin. 19-vuotias nuorukainen palasi parahiksi todistamaan vuoden 1893 lavantautiepidemiaa, jossa yli 40 länsioaklandilaista kuoli ja 4000 sairastui, sekä seuraavan vuoden rautatietyöläisten lakkoa joka murskattiin säälimättömällä väkivallalla kuukausia jatkuneen taistelun jälkeen. Nämä tapahtumat jäivät vahvasti nuoren sosialistin mieleen, ja hän kuvailikin Länsi-Oaklandin työläisten ankaraa arkea myöhemmin romaanissaan Kuunlaakso. Siinä kirjassa hän dramaattisesti sanoo Oaklandin oleva "ansa, joka myrkyttää ne joita se ei pysty tappamaan nälkään".

Jack Londonin Flora-äiti kävi epäilemättä sunnuntaisin aivan kotinsa lähellä olevassa Curtis Hallin spiritistikirkossa meedioistunnoissa. Spiritismi oli talomme rakentamisen aikaan hyvin suosittua varsinkin naisten keskuudessa. Flora oli ollut San Franciscossa asuessaan tunnettu spiritisti, ja kuulunut astrologimiehensä kanssa porukkaan joka julkaisi "Common Sense"-lehteä. Siinä kannatettiin uskonnonvapautta, vegetarianismia, naisasiaa, vapaata rakkautta, ja vastustettiin järjestäytynyttä uskontoa. Taas voi sanoa, että jotkut asiat Kaliforniassa ovat näköjään pysyneet ennallaan.

Vuoden 1896 syksyllä sattui sellainenkin suurtapaus, että Oaklandin yläpuolella nähtiin ensin yksi, ja sitten useampia tunnistamattomia lentäviä esineitä. Ensimmäisen silminnäkijän kerrottiin olleen Länsi-Oaklandilainen ratikkakuski. Sanomalehdet, joihin ei aina välttämättä ollut ihan luottamista, väittivät tapauksella olleen tuhansia muitakin silminnäkijöitä. Silmäätekevät henkilöt, kuten San Franciscon pormestari Sutro, väittivät todistaneensa sikarinmuotoisen ilmalaivan liikkeitä taivaalla. Vuoden 1896 suuri UFO-tapaussuma alkoi siis Kaliforniasta, niinkuin niin moni muukin huuhaailmiö. Lentohärveleitä oltiin sittemmin näkevinään ympäri Yhdysvaltoja. Oaklandilaiset ja San Franciscolaiset eivät ajatelleet nähneensä humanoideja, vaan uskoivat että paikallinen keksijä, tohtori Benjamin, oli onnistunut rakentamaan ilma-aluksen. Benjamin kiisti San Francisco Call-lehdelle tietävänsä mitään ilmalaivasta, mutta toisaalta myönsi että ei varmasti tunnustaisi, jos olisi sellaisen rakentanut eikä olisi vielä onnistunut saamaan patenttia.

Länsi-Oakland sijaitsee San Franciscon boheemimaailman ja Berkeleyn yliopistomaailman välissä. San Franciscossa ja Berkeleyssä - ja myös Oaklandin hallintokeskuksessa - Länsi-Oaklandia on oikeastaan aina pidetty jonkinasteisena ongelmana: on oltu huolissaan siitä että rodut sekoittuvat, tai että köyhät ihmiset tekevät elämässään huonoja ratkaisuja, tai että jazzklubeissa on jotenkin liian hauskaa. Samalla ongelmat on pyritty rajaamaan Länsi-Oaklandiin: jos Oaklandin kaupunki saa liittovaltiolta budjettivaroja entisten vankien väliaikaislaitoksen perustamiseen, se laitos perustetaan Länsi-Oaklandiin. Jos yrittäjä haluaa perustaa raskasmetalleja ja myrkkyjä käsittelevän laitoksen jonka päästöistä ei ole varmaa tietoa, hänet ohjataan Länsi-Oaklandin "teollisuusalueelle", jossa on asuintaloja joka korttelissa. Jos jollain ihmisellä on autonlavallinen roskia joiden käsittelystä hän ei halua maksaa kaatopaikalla, hän ajaa auton Länsi-Oaklandiin ja kumoaa jätteet kadulle. Jos jotain ihmistä ahdistaa prostituutio ja huumekauppa, hän yksinkertaisesti välttää Länsi-Oaklandia - poliisikunta kyllä huolehtii siitä että roskaväki pysyy poissa paremman väen kaupunginosista.

Samalla on onnistuttu olemaan näkemättä Länsi-Oaklandia toisenlaisessa valossa: dynaamisena, kosmopoliittisena yhteisönä jossa selviämisstrategiat ovat kekseliäitä, naapuriapu kukoistaa, ja luovuus on välttämättöntä jokapäiväisessä elämässä. Länsi-Oakland synnyttää vahvaa kulttuuria ja merkittäviä yhteiskunnallisia kannanottoja, joita ympäröivä keskiluokkaisempi yhteiskunta yrittää päättäväisesti olla näkemättä, kunnes heitä osoitetaan pyssyllä tai muu maailma tunnustaa Länsi-Oaklandilaisten saavutukset ensin.

Kuvassa: Länsi-Oaklandin Boys Club vuodelta 1900 - yhdistyksen avulla pyrittiin pitämään nuoret pojat poissa väkivaltaisista jengeistä, jotka olivat Länsi-Oaklandin riesana jo tuolloin. Lähde: Oakland Cypress Freeway Archeology Project.

6 comments:

  1. Olin vähän hidas reagoimaan ja tulin tänne vasta tänään. Siihen loppui hidastelu, luin kaiken yhdeltä istumalta. Ja tykkäsin kovasti! Ihan mahtavaa, että voin tästä eteenpäin seurata taloprosessianne ja kuulla lisää asuinkaupungistanne ja asuinalueestanne. Jee! Kiitos Sussu.

    Terveisin Outi Porvoonkadulta

    ReplyDelete
  2. Löysin sattumalta blogisi ja ihan pakko oli lukea kaikki postaukset läpi. Olen asunut nimittäin itse Berkeleyssä, Palo Altossa ja Moragassa ja olen sattumoisin myös kaimasi! Olen itseasiassa tainnut saada Helsingissa asuessani sulle tarkoitettuja puheluita, sillä en todellakaan ole koskaan käsikirjoittanut mitään telkkariin... :)

    Mun tuli ihan ikävä sinne näitä sun juttujasi lukiessani. Muistin kaikkia pieniä yksityiskohtia, jotka eivät olleet tulleet mieleen vuosiin (esim. ellen olisi siitä yhdestä videoclipistä nähnyt, niin ei todellakaan olisi tullut mieleen, että Tom Vacar edelleen tekee kuluttajauutisia, kun olemme sentään asuneet siellä ekan kerran 1990-luvun puolessa välissä!) Kääntelin osia kirjoituksistasi miehelleni ja muistelimme (emme tosin kaiholla) opiskelijabudjetin asuntoamme 1737 Virginia Streetillä, erään uskomattoman Kiitospäivän loppumaininkeja Ivy Roomissa San Pablo Avenuella jne.

    Jään tänne vaanimaan uusia kirjoituksia!

    Terkuin,
    Susanna Victoriasta Kanadasta

    ReplyDelete
  3. No hei kaima! Olipas kiva kuulla että blogista on ollut iloa. Sen onnellistuttavampaa palautetta ei oikein enää voi saada! Vai Ivy Roomissa sitä on riekuttu :) Se vaihtoi muuten omistajaa eikä ole enää live-musiikkipaikka vaan mukahienostunut drinkkibaari. Minusta se meni vähän pilalle se paikka. Pitää oikein katsoa kartalta missä päin Kanadaa on Victoria - mitenkäs sinä sinne olet joutunut? Ja aika hassua että olet saanut puheluitani. Toivottavasti et saanut perääsi sitä omituista ihailijaa, joka stalkkeroi minua jonkin aikaa ja esitteli todella ihmeellisiä juttuja siitä missä me muka oltiin tavattu...

    ReplyDelete
  4. No ei todellakaan ole Ivy Room entisensä, jos se on muka hienostunut!

    En mä sun stalkkaria saanut perääni! Ihmisten mielenkiinto loppui varsin lyhyeen, kun sanoin olevani itseasiassa Metsäntutkimuslaitoksella töissä. Metlalla ei kuulostanut oikein olevan sex appealia enkä edes tiennyt mistään tulevista juonenkäänteistä!

    Kanadaan mä olen päätynyt pitkähkön kierroksen jälkeen. Olen tavannut amerikkalaisen mieheni Hollanissa vaihto-opiskelijana, sitten muuttanut Kaliforniaan väitöskirjan tekoon. Kävimme 1990-luvun lopussa asumassa kaksi vuotta Suomessa ja sitten olemme tehneet rundin Bay Area, Toronto ja Victoria. Olen sittemmin jättänyt tutkimushommat ja olen nykyään byrokraatti paikallisessa ministeriössä. Meillä on kaksi tytärtä, joista vanhempi on varsin ylpeä siitä, että hänen syntymäpaikkansa on Berkeley, CA (vaikka olikin 4 viikkoa vanha, kun muutimme Torontoon!).

    Me ei muuten varmaan oltaisi koskaan oltu tarpeeksi rohkeita ostamaan taloa West Oaklandista, mutta mua aina houkutteli Alameda. Mitä sille tukikohdan alueelle on muuten tapahtunut?

    ReplyDelete
  5. Ai mitäkö? No ei mitään tietenkään. Siitä tapellaan edelleen että mitä sille tehdään. Tuleeko teollisuusalue vai eikö tule. Tuleeko asuntoja vai eikö tule. Liian monta kokkia sopassa, ja ilmeisesti kellään ei ole varaa tarpeeksi isoihin lahjuksiin. Kyllä se asia sitten joskus ratkeaa kun yksi pelaajista hoksaa jonkun tilaisuuden ja vetäisee jotenkin välistä.

    ReplyDelete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...