Sunday, May 29, 2011

Laatoitus vaiheessa

Nyt kun katsoo noita valkoisia laattoja niin tulee tunne, että ehkä kaappeja ei maalatakaan valkoisiksi. Kokonaisvaikutelma voi olla liian kova. Ehkä helmenharmaiksi? Ja tuleva keittiösaareke sitten jollain kauniilla värillä, vaikka vaaleansinisellä tai turkoosilla?

Laatoitus tulee ulottumaan kattoon asti. Näkyvä seinäpinta-ala ei silti ole yhtä valtava kuin miltä se tuossa näyttää. Lieden yläpuolelle tulee iso metallinen liesituuletinhärveli. (Liesi tulee tuohon tyhjään koloon.) Heti ikkunan vasemmalla puolella näkyy putki johon tulee lieden yläpuolelle kattilantäyttöhana.

Liesituulettimen vasemmalle puolelle tason yläpuolelle tulee avohyllyjä kattoon asti. Avohyllyt rakennetaan upeista vanhoista punapuulankuista, jotka purettiin vanhoista ulkoseinistä. Ne ulkoseinät olivat siis jääneet talon sisälle eri lisäosien myötä.

Ehkä jo ensi viikon lopulla kodinkoneet voi viimein siirtää keittiöön...

Monday, May 23, 2011

Rouva sai taas vaihteeksi "idean"


Nyt jos tätä blogia lukee joku viisas ihminen, niin tässä olisi oiva tilaisuus puhua meikäläiselle järkeä ja estää enempi rahantuhlaus!

Minä nimittäin nuohosin tuolta läheisestä romuliikkeestä sunnuntaina tällaisen härvelin jota kutsutaan englanniksi nimellä "hall tree". Ei maksanut kuin 60 dollaria. Pikkasen on kulunut sieltä täältä ja toinen hattukoukku puuttuu. Noihin reikiin ovat vanhan ajan herrat voineet laittaa sateenvarjonsa ja kävelykeppinsä, oletan.

No meidän sisääntuloaulaan (eteisiähän täällä ei tunneta, vaan ovesta resutaan suunnilleen suoraan kengät jalassa olohuoneeseen) tämä ei edes mahdu, mutta minulla onkin toisenlainen idea.

Ajattelin nimittäin viedä tämän aiemmin mainitsemalleni, nerokkaalle Mignonne-liikkeen Johnellelle käsittelyyn jonka jälkeen se olisi meidän perheen postitus- ja laskujenmaksupiste. Täällä Yhdysvalloissahan laskuja maksetaan siis postin välityksellä shekeillä niinkuin 60-luvulla konsanaan, että sikäli tällainen vintagehuonekalu sopii tunnelmaan juuri tosi hyvin.

Mietin että noiden hyllytasossa olevien reikien alapuolelle voisi asentaa jotkut kotelot, niin että rei'istä tulisi saapuvat postin ja lähtevän postin laatikot. Tason alapuolelle voisi ehkä lisätä hyllyn, ja näin sinne saisi kaksi kerrosta säilytystilaa jossa voisi pitää kirjekuoria, postikortteja ja muuta sen sellaista vaikka joissain koreissa. Peilin molemmilla puolilla olevilla hyllyillä voisi olla vaikka postivaaka ja osoitetarroja sisältävä rasia. Ja voisikohan tuon peilin korvata ilmoitustaululla? Tai jos sitä vaan käyttäisi sellaisena ja kylmästi laittaisi sinitarralla siihen lappuja? Ja Anthropologie-liikkeestä saa kivoja koukkuja joilla voi korvata tuon puuttuvan koukun, ja vaihtaa toisenkin samanlaiseksi.

Meillä olisi tarvetta jollekin tällaiselle selkeälle lasku- ja postipisteelle siksi että kaikille kodin pinnoille tuppaa kertymään ärsyttäviä kirjekuoripinoja ja olemme diagnosoineet, että osittain ongelmana on saapuvan postin käsittelypaikan puuttuminen. Tärkeitäkin kirjeitä ja pakettikortteja menee joskus hukkaan.

Niin että onkohan tämä nyt siis aivan pöllö idea? Saako tästä härvelistä maalaamalla ja laittamalla tarpeeksi kivaa meidän ruokailuhuoneeseen? Olisiko pitänyt jättää tämä sinne liikkeeseen aivan kylmästi, kun ei kerran itse ole edes tarpeeksi kätevä tekemään tällaisia hommia vaan niihin tarvitaan ammatti-ihmisen apua?

Wednesday, May 18, 2011

Kanelinsyöntikilpailu

Muistui yhtäkkiä mieleen semmoinen kerta kun ystävämme Allison tuli lapsineen meille iltakylään ja pojat (jotka olivat silloin ihan pikkunappuloita) halusivat että pidetään kanelinsyöntikilpailu. YouTubestahan saa tunnetusti tosi järkeviä ideoita. Tässä nyt siis todiste siitä miten vastuuttomia ja muutenkin kamalia vanhempia täällä ollaan! Video on vuodelta 2007, eli tässä on muutettu kaksi kertaa tuon jälkeen ja lapsetkin on kasvaneet, mutta me vanhemmat ei olla vanhennuttu ihme kyllä yhtään! Kokeilkaa itse jos luulette että tuo on jotenkin helppoa.

Friday, May 13, 2011

Millaista siellä Googlella oikein on olla töissä?

Yksi elämäni odottamattomimpia episodeja oli se, kun sattuman kautta päädyin Googlelle töihin. Sinne etsittiin suomenkielistä oikolukijaa juuri silloin kun minä muutin Kaliforniaan, ja siellä töissä oleva tuttavani suositteli minua kyseiseen toimeen. Haastatteluprosessi oli pitkä ja eestiläinen yksityisetsivä soitteli entisille opettajilleni ja työnantajilleni ja tarkisti etten ollut valehdellut, mutta lopulta kaikki oli selvää ja aloitin työt. Ensin tein ulkoistettuna alihankkijana sivutoimisesti pelkkää oikolukua, mutta sitten minut otettiin taloon sisään kielispesialistiksi. Lopulta olin tilivastaavana ja hoitelin 120 ulkoisen oikolukijan koulutusta, muokkasin heidän toimenkuvaansa ja kyykytin heidän projektipäälliköitään. Minulla on sellainen reilu meininki- kyykytystyyli, että kaikki on kivaa ja mukavaa niin kauan kuin hommat hoituu. Jos ei hommat hoidu niin minusta paljastuu aika nopeasti aika tiukka täti. Näin sitä oppii itsestään työyhteisössä.

Google on vähän niinkuin olisi kylpylälomalla samalla kun käy töissä. Mountain Viewin pääkonttorilla voi käydä vesijumpassa, hieronnassa, kuntosalilla tai tanssitunnilla, siellä on kymmenkunta työpaikkaruokalaa joista saa ilmaiseksi eri maiden keittiöiden gourmet-ruokaa, pikku kahvila josta voi hakea ilmaista lattea ja smoothieita, ja mikä parasta, rantalentopallokenttä jossa vireän näköiset nuorukaiset pelaavat ilman paitaa tätä mitä esteettisintä urheilulajia. Perjantaisin saa ostereita, merikorvaa tai hummereita, ja kerran kuussa firman suurimmat pomot vastaavat työntekijöiden kysymyksiin aiheesta kuin aiheesta. Lady Gaga, Tina Fey, Bono, Barack Obama ja kaikki muut mahdolliset maailman julkkikset käyvät vierailemassa. Niihin tilaisuuksiin voi joko mennä livenä paikan päälle, tai seurata niitä monitorista jos on työkiireitä joista ei voi irroittautua.

Nuo ulkoammatilliset seikat eivät ole oikeastaan edes parasta Googlessa, vaan se, että siellä on töissä niin uskomattoman tasokasta porukkaa. Ryhdytpä juttelemaan kenen tahansa satunnaisen heppulin kanssa hississä, niin kaverilla on ainakin pari-kolme patenttia ja tohtorintutkinto Harvardista, tai hän on juuri palannut Afrikasta edistämästä lasten lukutaitoa, tai virkavapaalta koska hän oli välillä Barack Obaman kampanjapäällikön apulaisena, tai hän on ollut jossain vaiheessa olympiaurheilija. Minulla oli tiimissäni työkavereita 60 maasta. Istuin suu auki illanvietossa pöydässä, jossa palestiinalainen arabian kielispesialisti (joka on arabiankielen professori arvostetussa yliopistossa) ja israelilainen hepreantuntija (joka on palkittu kirjailija) keskustelivat siitä miten helvetillisessä pisteessä asiat ovat tällä hetkellä ja sopivat tapaamisen Gazaan seuraavaksi kesäksi. Normaalisti joutuu avaamaan radion ja kuuntelemaan NPR:ää että saa nauttia vastaavista, näkemyksellisestä keskusteluista - minulla oli se ilo lähes päivittäin työpaikalla. Vieläkin tulee tippa linssiin kun muistelen kielispesialistien kansainvälisiä tapaamisia Dublinin sumussa. Meitsin joukkue voitti aarteenetsinnän, ja arvatkaa kuka ratkaisi nerokkaasti viimeisen tehtävän?

Ihmisillä on monenlaisia taustoja, ja onneksi Google tukee työntekijöitä firman kulttuurin omaksumisessa antamalla palautetta, järjestämällä koulutusta, ja tarjoamalla uravalmennuspalveluja. Minulle oli täysin uusi kokemus saada neljä kertaa vuodessa palautetta siitä miten työkaverini minut näkevät ja kokevat. Palautetta piti pyytää joka kerta neljältä eri työkaverilta, ja sitten yhdessä oman pomon kanssa käytiin läpi, mikä oli mennyt kivasti ja missä ei ollut mennyt ihan yhtä putkeen. Haluatteko tietää millaista palautetta sain? Se oli joka kerta aika samanlaista, eli sikäli ehkä todenmukaista: olen kiva työkaveri, kova tekemään töitä, hyvä ongelmanratkaisija, luova ajattelija ja taitava kommunikoija, mutta innostun liiankin helposti ja suhtaudun asioihin intohimoisesti. Silloin minulta saattavat unohtua diplomatiataidot. Eli suomeksi sanottuna jos joku asia on mielestäni ärsyttävän pöllösti, yleensä sanon sen.

Kaihomielin jätin lopulta Googlen taakseni, kun tajusin tulleeni valinnan paikkaan. Oli ollut haastavaa ja kiinnostavaa opiskella ekonomintaitoja ja paneutunua Indonesian lokalisaatioalan teknologiahaasteisiin ja puuttua bulgarialaisten kääntäjien keskinäisiin kahinointeihin. Mutta aikaa kirjoittamiselle ei enää oikein jäänyt. Oli pakko valita: jatkanko lokalisaatioalan uraputkeen, annan sille reilusti kaikkeni, ja teen kirjoitushommia sitten joskus eläkkeellä. Vai otanko taas vaihteeksi riskin. Kun lopulta olin valmis myöntämään tilanteen itselleni, valinta oli oikeastaan aika helppo. Nykyään teen kielispesialistin töitä erilaisille yritysasiakkaille, mutta yrittäjänä. Se on todella ihanaa hommaa. On ihan tolkuttoman hauskaa käyttää kieltä vaikuttamisen välineenä ja ratkaista kinkkisiä käännöspulmia. On hauska miettiä brändäämisen saloja ja copywritingin kulttuurienvälisyyshaasteita. Ja kääntäjien pomottaminenkin on aika viihdyttävää! Googlella vietetty aika oli kasvattava, eheyttävä ja terapeuttinenkin kokemus, ja sieltä jäi mukavia ystäviä. Helsingin konttorilla on töissä nerokkaita, huippukivoja tyyppejä, ja täällä Kaliforniassa taas me Suomi-Googlerit olemme muodostaneet oman pienen kerhomme. Kokoonnumme silloin tällöin puhumaan suomea, katsomaan jääkiekkoa, ja hoitamaan muita tärkeitä asioita.

Nyt minä olen taas identiteetiltäni kirjoitustyön ammattilainen, en Googleri joka kirjoittaa siinä sivussa. Se on hyvä identiteetti, tuttu jo 14-vuotiaasta. On taas aikaa käsikirjoitustöille, ja toivon että joku käsikirjoitukseni näkee vielä joskus myös päivänvalon. Ehkäpä minä jonakin päivänä kirjoitan jotakin draamamuotoista siitä, millaista on tehdä duunia pelkkien nerojen kanssa firmassa, jonka vaatimattomana tavoitteena on muuttaa koko maailma.

Kuvassa: Nokostenotto-pod Googlen pääkonttorilla.

Saturday, May 7, 2011

Wilburin värianalyysi











Wilburin maisemat ovat kovin kiehtovat. Talviselta reissultamme minulle jäi mieleen vuoristomaiseman värit, joissa oli paljon harmaata, ruskeaa ja oljenkeltaista. Harmaassa oli osittain sellainen jännittävä violetti vivahdus. Sitten oli kirkkaan ruohonvihreää siellä täällä, ja syvää ikivihreän metsän väriä. Ja valkoista talventörröttäjien siementöyhdöissä. Olin aivan haltioissani niistä väreistä ja otin risuja talteen. Kotona analysoin yhden Wilburin maisemakuvan värejä, ne näkyvät tässä.

Mielenkiintoista kyllä, Farrow & Ballin kevään uusissa maaliväreissä on tosi samankaltaisia sävyjä. Tällä paletilla mennään toivottavasti meidän makuuhuoneessa, jossain muodossa.

Uusia kuvia

























































Tässä viimeisin vaihe, ennen uuden lattian asennusta. Maanantaina tulee vielä kipsilevyjen tarkastaja. Onhan se hyvä että kaikki tarkastetaan, varmaan. Tulisipa tänne myös hermojen tarkastaja, huumorintajun tarkastaja ja zen-tarkastaja. Epäilen että zen-tasot eivät ole aivan säädösten mukaiset täällä, noin keskimääräisesti.

Kuvista tuli hieman sumuisia kun kamerassa oli vahingossa joku kumma asetus päällä.


Monday, May 2, 2011

Perussuomalainen perushuumeita käyttävä perushomo


Valitsin otsikkoon tarkoituksella sanat huume ja homo, jotka verkkohesarin etusivullakin ovat aina trafiikkityrkkynä. Jos internetissä lukee huume tai homo niin ihmisille tulee helposti halu klikata sitä sanaa. Ajattelin että sillä lailla voisi tulla lisää lukijoita blogiin. Sori vaan jos oli vähän halpamainen temppu. Olisin laittanut vielä sen n:llä alkavan haukkumasanankin jota jotkut käyttävät tummaihoisista ihmisistä, ellen olisi pelännyt että joku käsittää väärin. Eikä minun luontoni kyllä muutenkaan anna periksi laittaa sitä sanaa tähän blogiin.

Suomen vaaleissa tuli väärä tulos, ja se on harmittanut niin minua kuin monia muitakin sivistyneitä ihmisiä. Tyhmät rasistit pärjäsivät, puhumattakaan Kike Elomaasta. Minä muistan kun kävin 7-vuotiaana katsomassa kun Kike ja Kim pullistelivat muskeleitaan Lokalahden Silakkamarkkinoilla, ja se oli erikoisinta mitä olin siihen mennessä koskaan nähnyt. Tänä päivänäkin pidän bodareita ihan todella erikoisen näköisinä. Jos miettii mitä tahansa venytettyjä kauloja, sidottuja jalkoja tai rei'itettyjä alahuulia, joita pidetään yleensä primitiivisten, ei-valkoihoisten kulttuurien tuotteena, niin Kike on kyllä aikoinaan ollut sellainen etnograafinen mallinäytös että siinä jää maoripäällikkö toiseksi. Minulle jäi vahvasti mieleen Kiken kaulasuonet. Ajattelin että hänen kaulansa näyttää miehen sukupuolielimeltä. Olin nähnyt sellaisen yhden luokkakaverini isän pornolehdessä.

Ei niin ettei pullistelusta voisi ponnistaa politiikkaan. Arnold Szhwarzeneggerilta se onnistui suorastaan hämmentävän hyvin, mutta hän naikin Kennedyn ja sai sitä kautta eturivin koulutuksen. Kike ei minun arvioni mukaan ole nähnyt riittävästi vaivaa ansaitakseen ajella eduskuntatalon hissillä päivittäin. Ei hän ole edes nainut ketään Kennedyyn verrattavaa, minkä myös lasken vaivannäöksi.

Jollain pitää erottua, kun suomalaiset ovat pohjimmiltaan kaikesta aika samaa mieltä. Esittelin amerikankavereille suomalaiset puolueet näin:
- Sosiaalidemokraatit. Sosiaalidemokraatteja jotka eivät voi tehdä mitään ilman ammattiliittojen lupaa, ja todistelevat älyllistä suuruuttaan kritisoimalla Yhdysvaltoja.
- Kokoomus. Sosiaalidemokraatteja jotka uskovat olevansa vähän parempaa porukkaa koska heidän puolueeseensa kuuluu ekonomeja. Kuvittelevat että amerikkalaiset tykkäävät heistä. Lapsilisät kuuluvat silti kaikille vaikka olisi miten helvetinmoiset tulot.
- Keskustapuolue. Sosiaalidemokraatteja, joita ennen kiinnostivat vain maataloustuet ja paikallispoliittinen kähmintä, ja joita nykyään kiinnostavat vain... maataloustuet ja paikallispoliittinen kähmintä.
- Vihreät. Sosiaalidemokraatteja jotka teeskentelevät välittävänsä luonnonsuojelusta, mutta tosiasiassa tekevät ihan mitä tahansa pysyäkseen hallituksessa.
- Ruotsalainen puolue. Sosiaalidemokraatteja jotka uskovat olevansa vähän parempaa ja sivistyneempää porukkaa koska he puhuvat arkaaista ruotsinkielen murretta. Todellisuudessa he tietysti ovatkin parempaa ja sivistyneempää porukkaa.
- Perussuomalaiset. Sosiaalidemokraatteja joita haittaavat maahanmuuttajat.
- Vasemmistoliitto. Sosiaalidemokraatteja joita nolottaa Neuvostoliitto ja oma aiempi vouhotus.

Persuilu edustaa, niinkuin kaikkialla on todettu, muutosvastarintaa. Aina kun maailma muuttuu niin jotkut haluavat ettei se muuttuisi. Paperitehtaan työläiset jäkittävät työttöminä eivätkä ymmärrä mennä koulutukseen jossa heistä tehtäisiin digitaalisia tietotyöläisiä. Maalaiset eivät suostu muuttamaan taajamiin vaikka maalla asumisessa ei ole mitään järkeä. Juntit eivät suostu tajuamaan että suomalaisuus ei ole ihonväristä kiinni ja maahanmuutolle ei voi mitään, joten viisainta olisi alkaa miettiä miten sen kanssa eletään että kaikki maailman kansat ovat aika pian värikirjoltaan niinkuin brasilialaiset. Minusta se on ihana ajatus mutta ymmärrän hyvin että kaikista ei ole. Alkoholistitkin juovat viinaa ja syöpäpotilaat polttavat tupakkaa, ja ihmiset ovat jostain syystä kiintyneitä juuri omanlaiseensa pigmentointiin. Silkkaa tyhmyyttään ja ilkeyttään. Kö?

Mitä jos suvaitsevainen Suomi olisi sellainen maa missä ihminen saisi pelätä muutoksia rauhassa, ilman että kukaan pilkkaa? Tarvittaisiinko siihen silloin oma puolue?

Olen ihan vakavissani. Saako sitä pelätä, että kaikki menee taas vaikeaksi, jos elämä on jo muutenkin potkinut päähän ja tuntuu että aiemmatkaan kohdalle osuneet muutokset eivät ole menneet mitenkään loistavasti?

Auttaako muutosta pelkäävää ihmistä se että toiset vittuilevat ja sanovat tyhmäksi ja sivistymättömäksi? Sillä laillako niitä lapsiakin kasvatetaan, että jos lasta pelottaa tai jännittää joku asia niin sitä haukutaan tyhmäksi?

Onko tavoitteena sellainen Suomi missä jokainen saa omista lähtökohdistaan ponnistaen kasvaa rauhassa ja turvassa ja tuettuna sen verran kuin pystyy? Vai sellainen missä kaikki menestymättömyys ja epäfiksuus on omaa syytä kun kerran pitää olla niin tyhmä ja paska ja idiootti?

Ja sillä laillako sitä luodaan sitä tulevaisuutta, jossa asiat muuttuvat yhä nopeammin ja jossa muutoksen sietokyky on ihmisen tärkein ominaisuus, että nolataan kaikki jotka eivät Alexander Stubbeina singahtele sujuvasti maailman näyttämöillä?

Lopuksi kysäisen vielä, että voiko olla niin että mitä kiihkeämmin joku pilkkaa ja halveksuu jonkun toisen rasismia, sen tiukempi on käännynnäisen kiihkon lemu, ja sen vähemmän on aikaa siitä omasta muutoksesta, kun tajusi että sitä n:llä alkavaa sanaa ei ihan oikeasti voi käyttää toisista ihmisistä, ja muuallakin kuin vaaleaihoisissa maissa asuu ihan kyvykkäitä tyyppejä, joita ei välttämättä tarvitse määritellä joka lauseessa rodun kautta?

Et mää nyt vaan tämmöttös ihan kysyn. Et jos vaik Kike vois vastata tai joku.

(Perusteilla olevasta natsipuolueesta en sano muuta kuin että DNA-testi koko porukalle, ja jos löytyy yhtään mitään epäpuhtautta tai afrikkalaisia esiäitejä niinkuin meiltä kaikilta löytyy, niin rangaistukseksi Kaarina Hazardin henkilökohtaiseen puhutteluun joka jätkä.)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...