Monday, December 31, 2012

Uuden vuoden kotitaika






































Rauhaa, turvaa, terveyttä, onnea ja menestystä kaikkiin koteihin vuonna 2013, toivottaa meidän sakki tämän hoodoo-kynttilän ja paikallisen kansantaiteilijan tekemän taikamarakassin voimalla, jolle annoin nimeksi Irma.

Uudenvuodenaattoaamiainen

Luin mainiosta Sunshine Recorder -blogista, että lifestyle-blogeissa kuuluu olla kuvia joissa näkyy aamiainen ja kahvikuppi. Tässä näkyy nyt koko yöpöydän kattaus, takaa eteen: muinoin Google-työkaverilta saadusta alusta kasvava juoru; musta, koirankuvakantinen, ihanasta Gypsy Honeymoon -liikkeestä hankittu, antiikkinen emalirasia, jossa säilytän korvatulppia ja hammassuojaa; samasta kaupasta ostettu miehenkasvoinen piippu jota pidän suotuisia unia tuovana toteemiesineenä; Philipsin aamuvaloherätyskello; greippi-porkkana-aprikoosi-lehtikaali-kurpitsansiemen-hampunsiemen-auringonkukansiemen-pellavansiemen-mantelimaito-aamusmoothie; Etsystä ostettu vanha Tensor-lamppu; Jonathan Adlerin kahvikuppi; ja Fitbit, joka laitetaan rannekkeeseen tai tissiliiviklipsiin ja mittaa sieltä käsin päivän aikana otetut askeleet, nukutut unet, jne. Se tarjoaa neurootikolle runsaasti  dataa josta voi olla huolestunut. Ai niin ja työkännykkä, tietysti, latautuu siinä myös. (Kuvan otin omalla kännykällä, jolla laatu on taattu, heh heh.)

2012 on ollut hirmuisen tapahtumarikas vuosi, uusine makuuhuone-kylppäreineen, oksennustaudissa ja mammografiapaniikissa hankittuine uusine työpaikkoineen, elokuvaprojektin kuolemineen ja jälleen henkiinheräämisineen, kylpyammefiaskoineen, ja mitä tässä nyt kaikkea onkaan ollut.

Uudelle vuodelle toivoisin vähintään yhtä paljon menoa ja meininkiä! Tuntuu että tässä itse iän myötä rauhoittuu jotenkin niin että pystyy ottamaan kaikki dramaattiset tapahtumat hiukan kevyemmin tai rauhallisemmin.

Toivoisin myös että saisin viettää enemmän aikaa Suomessa, ja nähdä perhettä ja ystäviä siellä, ja sitten toivoisin ihan hirmuisesti että kuusi vuotta sitten käynnistetty elokuvaprojekti viimeinkin toteutuisi.

Nämä olivat uuden vuoden toiveita. Uuden vuoden lupauksena esitän sellaisen, että lupaan hengittää koko vuoden jos saan pysyä hengissä. Lupaan hengittää vaikka mitä tapahtuisi.

Hyvää, tapahtumarikasta, hengityksentäyteistä, kimmoisaa ja venyvää, sielukasta uutta vuotta kaikille!

Sunday, December 30, 2012

Erilainen ulkomuoto

No entäs tämä? Onko tää nyt hienompi vai huonompi? Tuo lautatausta on ehkä hieman alleviivaava eikä kovin urbaani.

Friday, December 28, 2012

Uusi alaotsikko -kilpailu

Kuvassa viehättävä jouluyllätys, jonka joku
vuokraisäntä oli järjestänyt häädön muodossa
vuokralaiselleen. Ja sitten meille tämän läjän
muodossa, kun ei pihi rutjake viitsinyt toimittaa
vuokralaisen maallista omaisuutta kaatikselle vaan
viskasi tuohon nurkalle.
Olen tässä yrittänyt keksiä blogille uutta alaotsikkoa, mutta en meinaa millään keksiä. "Luokkaerolifestyleblogi?" "Kodinkunnostusta kehitysalueella?" "Sisustusta ja sosiaalipornoa?"

Eipä sitä nyt niin pakko ole ollakaan, sitä alaotsikkoa, otinkin sen vanhan pois kun olin siihen kyllästynyt.

Jos joku keksii todella hyvän alaotsikon, niin lähetän palkinnoksi anarkiavärityskirjan ja reilun kaupan suklaata.

Saatan myös muokata tämän blogin ulkoasua vähän jotenkin simppelimmäksi, jos tästä oikein intoudun. Siitä oli tullut aivan aiheellinen lukijapalaute tuonne kommentteihin. Mikä on, kun ei lahjat riitä? En tiedä. Joskus ei vaan oikein osaa.

Tässä on nyt tällainen testiversio, otin taustakuvan pois ja vaihdoin Blogger-layouttia. Olisiko tämä näin parempi?

Sunday, December 23, 2012

Korulipaspirkkaniksi

Laita korut edulliseen ruokailuvälinetelineeseen, ja se sitten lipaston laatikkoon. Kylläpä nyt pysyvät rannerenkaat rivissä eivätkä mene solmuun kaulakorun kanssa. Oliko tämä ihan tyhmä ja vanha vinkki?  Pahoittelen. Minä en oikeastaan ole edes käyttänyt koruja kuin vasta jonkin aikaa, joten en tiedä yhtään miten niitä yleensä säilytetään.

Wednesday, December 19, 2012

Nainen psykoosissa, osa 2.

Isäni Eestistä vuonna 1974 tuoma hammastikkuteline.

Juuri kun pääsin ihmettelemästä prostituoidun psykoosia, sain kokeilla itse samantapaista tilaa. Minulla oli nimittäin tässä poikkeuksellisen tuikea unettomuusjakso, ja lääkäri määräsi bentsodiatsepiinien luokkaan kuuluvaa lääkettä sitä helpottamaan. Osoittautui että minulle tulee bentsoista sellainen nk. paradoksaalinen vaikutus, joka olikin hyvin mielenkiintoinen.

Otin lääkkeen perjantaina nukkumaan mennessäni ja aloin kuunnella kuulokkeista lääkärin suosittelemaa iPhonen unettomuussovellusta, sellaista josta tulee siis musiikkia ja naisen puhetta. Nainen juttelee rentouttavia ja antaa mielikuvia. Minua alkoi aika nopeasti ahdistaa aika paljon, ja ennen kuin ehdin edes tajuta että pitäisi ehkä tehdä jotain hengitysharjoituksia tai jotain, niin mopo lähtikin ihan käsistä. Lääkärin mukaan tila johon jouduin seuraavaksi oli määriteltävissä psykoositilaksi.

Ajatukset laukkasivat viittäsataa, ja aika nopeasti niissä ajatuksissa ei ollut enää mitään järkeä. Jokaisesta naisäänen antamasta mielikuvasta vyöryi lumipallona uusia mielikuvia, jotka olivat niin voimakkaita että ne voitaisiin laskea hallusinaatioksi. "Ystävälliset hahmot" jotka minun oli määrä kuvitella sulkemaan verhoja ja peittelemään itseäni, olivatkin kaapuihin pukeutuneita kasvottomia tyyppejä jotka vangitsivat minut makuuhuoneeseen, tarkoituksenaan tappaa. En muista oliko minulla silmät auki vai kiinni, mutta luullakseni molempia tuli kokeiltua, ja mielikuvat tuntuivat pimeässä ihan yhtä tosilta kummallakin tavalla. Pehmeä peitto jonka hahmot asettivat päälleni oli jättimäinen pesusienen tapainen juttu, joka oli elävä, ja silläkin oli pelkästään pahoja aikomuksia. Maailma oli kauhea ja toivoton paikka. Olin luolassa ilman ulospääsyä. Kuului omituisia ääniä. Maailmanloppu oli alkamassa, onneksi, koska parastahan oli saada se mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä niin ei ole lapsilla turhia toiveita tulevaisuudesta.

"Olen hallu", lausui Leo Raivio aikoinaan Saatanan kissana Q-teatterin esityksessä. Raivio meidän makkarista perjantainyönä enää puuttuikin.

Samaan aikaan tajusin kyllä että kyse on lääkkeen sivuvaikutuksesta ja puhuin itselleni järkeä. Hetkeksi kerrallaan onnistuinkin. Sellaisena hetkenä herätin miehen selittämään missä olen, kuka olen, ja että kaapuhahmoja ei ole nurkissa. Takerruin koiraan ja muistutin itseäni että koira on oikea, ja se on täällä konkreettisesti olemassa olevassa huoneessa missä minäkin olen, ja pitää minusta, ja se on hyvä asia.

Pikkuhiljaa siinä sitten lopulta rauhotuin, ja nukahdin, ja heräsin aamulla kovassa lääkekrapulassa. Olin siis ottanut ihan tosi pienen annoksen.

Että näin meillä perjantai-illan ratoksi.

Missään vaiheessa mieleni ei tehnyt lähteä kadulle karjumaan, enkä tiedä muutenkaan muistuttiko kokemukseni mitenkään kulmalla huutamassa seisoneen prostituoidun kokemusta omasta todellisuudestaan. Minun ja hänen välillä ammottaa valtava yhteiskunnallinen kuilu. Sen tällä puolella ihmisellä on lämmin, turvallinen koti, ja kiva ja emotionaalisesti vakaa mies, ja suloinen koira, ja varaa terveydenhuoltoon ja seuraavana päivänä uusi aika lääkärillä jos lääkkeet eivät sovi. En tiedä mitä siellä hänen puolellaan kuilua on. Millainen asuinpaikka, millainen tukiverkko vai onko sellaista ollenkaan. Onko ketään joka pitää hänen puoltaan ja muistuttaa missä ollaan.

Minulla on aiempiakin kokemuksia omituisista mielentiloista ja jopa hallusinaatioista, joita kerran opiskeluvuosina tuli hankittua ihan kahvin ja valvomisen voimalla. Sillä kerralla sänkyni oli täynnä hyönteisiä, niitä lenteli peitosta jota menin ravistelemaan parvekkeelleni. Soitin äidilleni ja valittelin asiaa kuudelta aamulla, ja äiti väitti että mitään hyönteisiä ei luultavasti kyllä ole. Eikä ollutkaan, ja senpäiväisestä tentistäkin pääsin läpi.

Ja sitten oli se kerta kun minulla oli psykoosintapainen kun kirjoitin TV-sarjaa. Sellaisia outoja tiloja tulee oikeastaan aina kun kirjoittaa. Tuntuu niinkuin henkilöhahmot toimisivat itse ja sanelisivat puheensa. Niin käy siis silloin kun työ sujuu hyvin, ja se tila on kokemuksena suorastaan riemullinen. Kyseistä sarjaa kirjoittaessa loppua kohti alkoi kyllä lipsua mielikuvitus lapasesta, kun aikataulu oli rankemman puoleinen ja kaikki 12 tunnin mittaista jaksoa piti kirjoittaa vuodessa. Muistan laskeneeni että se olisi sanamäärällisesti kahdeksan pitkän elokuvan verran, vaikka uskon kyllä jos joku sanoo että olen väärässä, kun siitä on jo niin paljon aikaa. Joka tapauksessa, jakson 11 kirjoitin kahdessa päivässä keittiön lattialla maaten. Oli minulla siis tietenkin konseptit ja juonet luotuna, mutta itse kohtaukset tulivat kaikki automaattikirjoituksena eetteristä, muusalta tai Jumalalta tai joltain.

En muista niistä päivistä oikeastaan muuta kuin että kaikki vain tapahtui siellä mielikuvitusmaailmassa ja minä kirjasin muistiin enkä päättänyt itse mitään ja söin mangoja ja juustoa. Kävin ilmeisesti jossain vaiheessa kaupassa ja tulin ostaneeksi sieltä pelkkiä mangoja ja manchego-juuston. Miksi vain man-alkuisia asioita? En osaa sanoa. Dialogin kirjoitin mielikuvitushenkilöiden sanelusta. Ja puhuvan kanan, sellainenkin siinä jaksossa oli. Pään sisällä meni tosi lujaa, nauroin itsekseni paljon ääneen ja soitin koko kaksi vuorokautta pelkästään Jah Wobblen Molam Dub -nimistä levyä. 

Koko aikana ei mitenkään hirvittänyt että onko tässä nyt ehkä järki lähdössä. Parin vuorokauden session jälkeen väsymys oli kova, mutta mieli kyllä hyvä ja tyytyväinen. 

Luovissa ammateissa on varmaan tavallista että on tällaisia kokemuksia, ja voihan niitä olla monissa muissakin ammateissa. Voisi ajatella että jossain fyysisissäkin töissä pääsee aika tiloihin välillä. (Tai ehkä tämä on toiveajattelua ja minä olen hullu, enkä hallu, mutta elättelen nyt toistaiseksi ainakin vielä kuvitelmaa että olisin noin arkielämän tasolla suhteellisen järjissäni.)

Yllättävää kyllä niistä kirjoitustiloista oli nyt hyötyä, kun lääkepsykoosissa tunnistin mitä tapahtuu, ja osasin jarrutella mielikuvien tulvaa ja pikkuhiljaa irroittautua siitä.

Lääkäri oli samaa mieltä kanssani, että ei nyt oikein sovi minulle ehkä nämä bentsot, ja unettomuushoitoa jatketaan joogan, spinningin, akupuntion ja hypnoosin voimalla. Kyllä niistäkin varmaan jotain tiloja vielä tulee. Toivottavasti luovia sellaisia!

Tuesday, December 18, 2012

Konseptuaalinen discokuusi

Pikkujoulua vaan kaikille! (On meillä järkevämpikin minikuusi, siis semmoinen oikea, tavallinen, ja siinä perinteisiä koristeita.)

Monday, December 10, 2012

Talvivalon heijastus


















John otti kauniin kuvan suurennuslasi-seinälyhdystä. Päätin laittaa sen tänne, koska se on sellainen parempi kuva mitä oikeissa sisustusblogeissa on. Tämä ei ole oikea sisustusblogi vaan ihan tavallinen diletanttiblogi, joten täällä on yleensä vaan ihan tavallisia diletanttivalokuvia.

Friday, December 7, 2012

Vuosi sitten oli ihanhirveen erilaista

Tässä kuvassa juon teetä nykyisen kylppärin ovella. Tai siis tuossa kohtaa on nyt seinä, oviaukko on minusta vasemmalle.

Sunday, December 2, 2012

Ensimmäinen aamu uudessa makkarissa

Muutimme viimeinkin sängyn uuteen makuuhuoneeseen alakertaan! Siellä oli IHANAN hiljaista nukkua. Kiljuvat prostituutit, jytisevät autostereot ja satunnaiset laukaukset eivät kuulu talon takaosaan asti.

Viimeviikonloppuinen murtovaras sen sijaan olisi jäänyt kiinni jos olisimme jo nukkuneet uudessa makuuhuoneessa: hän murtautui kellariin makuuhuoneen alla olevasta ovesta ja ehti viedä Johnin kalliin fillarin, vaikka murtohälytin tietysti kiljui kuin viimeistä päivää. Alakerrasta John olisi ehtinyt nopeammin perään, ja olisi melko varmasti vetäissyt pyörävarasta nekkuun. Pyörä on hänelle paitsi päivittäinen työmatkaväline, myös rakas ja tärkeä minuuden jatke.

No, mitäs menneistä. Uudessa makuuhuoneessa on ihanaa! Viime viikolla alkanut sadekausi rapisee kattoon ja kynttilät tuikkivat kivoissa suurennuslasi-seinälyhdyissä.


Wednesday, November 21, 2012

Hyvää Kiitospäivää

Näin Kiitospäivän aattona olen kovin kiitollinen kaikille jotka ovat tätä blogiani lukeneet ja jotkut kommentoineetkin. Se tuntuu tosi hienolta.

Tänään meillä käynnistetään glögisesonki. Kokosin tuonne vanhaan blogiini aikoinaan 10 erilaista glögireseptiä, kunnianhimoisena tavoitteena on tänä vuonna kokeilla niitä kaikkia, tai ainakin tehdä joku oma versio joka reseptistä. Ethan on hinkunut glögiä kesäkuusta asti, hän pitää siitä tosi paljon. Marraskuun amerikkalainen perhejuhla tarjoaa hyvän varaslähdön glögikauteen. Aloitamme mustaviinimarjamehuglögillä jota aikuiset voivat terästää St. Elizabeth Allspice Dram -maustepippuriliköörillä.

Kiitospäivänä meillä juodaan alkujuomaksi From Finlandista tilattua kuusenkerkkäjuomaa, sitten syödään salaatti, sen kanssa ruisnappeja ja hirvipateeta, nekin From Finlandista, ja pääruoaksi kalkkunaa ruusukaalien ja ihanan briossitäytteen kanssa. Jälkiruoaksi ostin valmiin persikkapiiraan, ja lopuksi juodaan glögiä.

Niin paljon on kaikkea mistä olla kiitollinen, että sydän vaan pursuaa.

Sunday, November 18, 2012

Ihanan suihkun prosessi



























Kokeilin jo ammetta, siksi nuo paperit ikkunoissa. Ikkunoihin tulee ehkä Troven ikkunateipit, tai sitten jotain muuta, ideoita otetaan vastaan.

Saturday, November 17, 2012

Huutava nainen yössä


Meidän kulmalla käy säännöllisesti töissä kolme eri prostituoitua, yksi valkoihoinen vähän vanhempi nainen joka on kuuro ja ilmeisesti jonkinlainen sekakäyttäjä, yksi afroamerikkalainen kolmekymppinen nainen joka vaikuttaa yleisterveydeltään hyväkuntoiselta vaikkakin aika kypsyneeltä hommaansa, ja yksi laiha, pahasti päihdeongelmainen nainen jonka oletan olevan kamputsealaisesta perheestä, mahdollisesti siinä maassa syntynyt.

Minulla oli tilaisuus arvioida hänen syntyperäänsä pari viikkoa sitten kun hän huusi tuolla ulkona ensin kaksi tuntia yhteen menoon kahden jälkeen yöllä, ja sitten taas kuudesta eteenpäin reilun tunnin verran, kunnes soitin ambulanssin häntä hakemaan. Hätäkeskuksesta kyseltiin että mitä tälle naiselle on tapahtunut, ja meinasin vastata niinkuin Louis C.K. standup-esityksessään että "What happened? America happened."

Nainen siis raivosi olemattomille henkilöille tai olennoille, ja kovaa raivosikin. Minusta se kuulosti kmeerin kieleltä, joka muistuttaa minun korvaani vietnamia, mutta on jotenkin kuivemman ja vähemmän melodisen tuntuista. En ole sataprosenttisen varma. Ehkä mielikuvaani värittää radiosta kuulemani reportaasi Kalifornian kamputsealaisyhteisöstä, jossa esiintyy muita aasialaisryhmiä enemmän kotoa karkailua, perheväkivaltaa ja muita sosiaalisia ongelmia. Pol Potin hirmuhallinnosta on niin lyhyt aika, että melkein kaikki aikuisikäiset kamputsealaiset ovat kokeneet sen henkilökohtaisesti. Ei mikään ihme jos on haavoja sielussa.

Tämä meidän kulman ehkä-kamputsealainen nainen näytti tosi nuorelta kun aloin nähdä häntä tässä ensimmäiset kerrat. Ehkä 18-vuotiaalta. Nyt, pari vuotta myöhemmin, häntä voisi pitää 45-vuotiaana. En tiedä miltä hänen elämänsä hänen omasta mielestään tuntuu, ja yritän olla projisoimatta omaa ahdistustani häneen. Varmaan hänestä ei tunnu pahalta ainakaan silloin kun hän on sekaisin metamfetamiinista tai crackista. Ehkä pitäisi toivoa hänelle suotuisaa huumeidenhankintaonnea. Minulla ei ole mitään neuvoja siihen, miten tämän ihmisen pitäisi toipua kaikesta mitä elämä on hänen tielleen heittänyt.

Usein tulee voivoteltua jotain kylpyammeen myöhästymistä tai remonttibudjetin ylittymistä tässä blogissa. Mutta pakko myöntää että joillakin naapureilla on sellainen tilanne että minun keskiluokkainen valitukseni on oikeastaan lähinnä irvokasta.

Ihmisen elämässä on paljon irvokasta. Siitä ei pääse mihinkään. Minulla ei ole tästä asiasta nyt mitään tämän viisaampaa sanottavaa.

Kuva: Crystal Morey

Wednesday, November 14, 2012

Aaltopelti-spa

Tuo juttu tuolla ikkunalaudalla on taidejäljennös Tintoreton Kylpevästä Susannasta.



















Aaltopeltinen ammeen helma on valmis. Rakennusmiehen kiroilusta päätellen se ei ollut ihan helppo homma. Reunalistatkin piti tilata erikseen joltain metalliseppänaiselta The Cruciblesta.

Suihkun ympärille tulee valkoinen verho, sellaiseen suorakaiteen muotoiseen tankoon jota käytetään sairaaloissa.

Suihkustakin tuli sitten tietenkin hässäkkä - internetistä tilaamamme hieno mutta halpa suihku ei kelvannut rakennustarkastajalle. Ostimme samanlaisen, kalliimman Grohen suihkun tilalle. Tässä remontissa on opittu sellainen tosiasia, että ei se ole materiaalit mikä maksaa, vaan työ. Yhtä hyvin voi saman tien ostaa kunnon suihkut ja pelit ja vehkeet.

Ai että kyllähän se nyt piti olla tiedossa?

Monday, November 12, 2012

Vastustan hortonomiaa

Olen intoutunut remontin edistymisestä jopa siinä määrin, että olen alkanut suunnitella pihan kunnostusta. Meillä on aika iso tontti kaupunkitontiksi, ja se on tällä hetkellä aivan pahuuden vallassa, niinkuin meidän äiti sanoisi. Sen muuttaminen toimivaksi ulko-oleskelutilaksi on oikeastaan pelkästään vaan kauhistuttanut.

Minä en ole mikään puutarhaihminen. Minua kiinnostavat omituiset kasvit, kuten maarianohdake ja rohtopurasruoho, mutta nekin lähinnä ajatuksen tasolla. Varsinaisesta mullan tonkimisesta en saa oikein mitään irti, ja mieluiten istun siellä puutarhassa lukemassa kirjaa ja annan muiden rentoutua rikkaruohoja kitkemällä.

Kun en ole oikein harrastunut asiasta, minulla on tietysti huono puutarhasivistys. Oletan että on olemassa helppohoitoisia puutarhoja ja pihoja, mutta en tiedä miten sellainen toteutetaan. Tilasin jo Groupon-kupongilla tänne yhden pihasuunnittelijan jolle kerroin huoleni, ja hän alkoi markkinoida minulle niittypuutarhaa. Se on monella tapaa kiva ajatus, mutta joku siinä myös mätti vastaan. Lopulta päätin että minua hirvitti niityllä väkisinkin esiintyvä kasvien määrä. Mitä enemmän ruohoja, sitä enemmän niistä on riesaa, ihan sama vaikka kuinka romanttisen puolivilleinä aaltoilevat tuulessa.

Vastustan siis puutarhoissa lähinnä sitä että niissä esiintyy kasveja.

Tänään aamulla minun piti kirjoittaa yhtä käsikirjoitusta, joten ryhdyin tietysti googlettamaan helppohoitoisia puutarhoja, ja törmäsin sorapihojen lumoavaan maailmaan. The New Low Maintenance Garden -nimisessä kirjassa lohdutetaan kaltaisiani kiireisiä ihmisiä, että meilläkin on oikeus rentouttavaan ulko-oleiluun, eikä sitä varten ole mikään pakko istuttaa sitä pihaa täyteen niitä kasveja. Kasvit voivat olla koriste-elementtejä ja pääosin purkeissa, niinkuin sisätiloissa.

Ihana ajatus. Piha jonka voi sisustaa kuin huoneen, ja kasveja jotka eivät riistäydy käsistä. Ja vain pieni määrä multaa jota joutuu inhottavasti koskettelemaan.

Nyt haaveilen Cevan Forristtin suunnittelemasta, herkullisesta kivipihasta, jossa ei tarvitse riehua rikkasaksien kanssa. Siellä voisi vaan mietiskellä ja rauhoittua taianomaisessa, melkein pyhältä tuntuvassa tilassa. Ja sementistä valetusta kuumavesipaljusta. Ja ulkokeittiöstä. Ja estetiikasta joka referoi West Oaklandin teollisuusaluemaisuutta. Koriste-elementtejä ruostuneesta aaltopellistä, ja nokkoset koristekasvina.

Zeniläisen selkeässä, rauhoittavassa urbaanikeidaspuutarhassa käsikirjoitustyö, jota tälläkin hetkellä välttelen, sujuisi epäilemättä harmonisesti ja ihanasti.

Kuva: Cevan Forristt

Friday, November 9, 2012

Maratonin välietapin loppusuora häämöttää

Kesä meni remontin osalta sikäli hukkaan, että mikään ei voinut edetä ennen kuin Floridan kylpyammesäätäjiltä oli vaadittu uusi amme sen vuotavan tilalle jonka ruojat lähettivät. Kaikki 24 ilmaporereikää ammeen pohjassa oli tiivistetty väärin. Mieheni sekoitti asiaan muun muassa Floridan osavaltion kauppaviraston ja kuluttajansuojaviranomaiset. Sekä jotkut tyypit nimeltä Cesar ja Peggy. Peggy se vaan meilaili meille pää punaisena, mutta Cesar lähti San Salvadoriin hautajaisiin, eikä lähettänyt meille pienintäkään kylpyammetta, ja sai lopulta potkut. Floridassa ei osata myöskään laskea ääniä, niinkuin olette ehkä viime päivinä huomanneet. Ihme sakkia.

Mutta. Eric on apureineen paiskinut viime viikot ankarasti hommia, ja saamiemme tietojen mukaan tämä alakerran härdelli olisi nyt sitten tiistaina ehkä valmis.

Paitsi tietysti vaatekaappi, jonka tekee naapurin Andrew. Joka on todella mielenkiintoinen tyyppi, sama mies joka korjasi Niemen muuttofirman hajoittaman perintöpöydän. Andrew oli tarkka-ampujana salaisessa Nicaraguan sodassa jota virallisesti ei edes käyty. Nykyään hän on taiteilijavaimonsa kanssa urbaaniviljelijä-puuseppänä tässä meidän naapurissa. Jos zombiapokalypsi tulee, me mennään Andrewille ja Paminalle. Niillä on kanoja, kasvimaa, mehiläisiä, kuttuja, ja julmetusti pyssyjä. Andrew voi taitavasti tähtäillä pyssyllä niitä zombeja, ja me muut pannaan niille mehiläiset perään. Siinäpähän yritätte syödä meikäläisen aivoja.

Vessassa voi jo asioida! Ja suihkuseinän aaltopellit asennetaan tänään! Täällä haisee metallisahalta, jos tiedätte sen hajun. Kun metallia leikataan leikkurilla. Minä sanoin pienenä sitä sähkön hajuksi.

Innostuksessa on erilainen sävy nyt kun kaikki illuusiot on murskattu näin moneen kertaan. Nyt tässä on jotenkin sellainen suomalainen tunnelma. Tosi kiva joo. Pääsee kylpyyn. Kunhan on ensin siivottu ja muutettu ainakin viikon päivät. Jippii.




Sunday, April 29, 2012

Pesukonesyvennyksen skandinaavinen lumo



Meidän mies on sitä mieltä että suuri innostukseni hyllyjä, säilytyslaatikoita ja asioiden lajittelua kohtaan on nimenomaan pohjoismainen ominaisuus. Tiedä hänestä nyt sitten. On se kyllä ehkä eurooppalaisempaa, sellainen järjestelmällisyys, koska Euroopassa eletään pienemmissä asunnoissa kuin täällä Amerikassa. Ja yleensä myös omistetaan vähemmän tavaraa. Amerikkalainen käsitys siitä, mikä on järkevä määrä nurkissa pyörivää romua, on minusta ihan kaikkien järjen rajojen ulkopuolella. Tosin luulisi että sitten sitä vasta kannattaakin järjestellä ja lajitella, jos kaiken maailman kamaa on oikein hurjasti? Mutta jos nyt näin meidän kesken saa sanoa, niin monien amerikkalaisten huushollinpidossa on kyllä aika paljon toivomisen varaa. Niitä kaikkia romuja pidetäänkin ihan niinkuin romuja, läjissä siellä täällä.

No, tämä pesukonesyvennys ei ole varsinaisesti valaiseva esimerkki aakkostamisinnostuksestani, mutta nyt se on joka tapauksessa valmis. Hyllyt laitettiin seinään eilen, ja minä aivan henkilökohtaisesti porasin sähköporalla ja laitoin ankkurit joilla tuo Ikeasta ostettu silitysraudanpidike on seinässä. Mies ei ole myöskään koskaan ennen nähnyt silitysraudanpidikettä. Voin muuten myös kertoa että koko Amerikan Yhdysvalloista ei löydy yhtään kunnollista silityslautaa. Milläs pidät täällä huushollia kun ei ole välineitä. Ei Viledaa, ei kunnon tiskiharjoja, ei asiallisia silityslautoja, eikä edes kunnon pellavapyyhkeitä. Talouspaperilla vaan nihkeästi hinkkaillaan kaikkea. Minä tilasin Ruotsin armeijan vanhoja pellavapyyhkeitä Savenmaasta, josta ne toimitettiin Nakkilaan ja äitini lähetti ne sieltä tänne maapostissa. Osassa niistä lukee Försvarsmakten, ja kylläpä nyt asiat kuivuvat käden käänteessä ja on jämäkän asiallinen tunnelma. Pitää joskus oikein ottaa niistä pellavapyyhkeistä kuvia ja kirjoittaa joku ylistyslaulu.

Äiti tuo keskiviikkona Suomesta Vallilan Helsinki-verhot, jotka ripustetaan pesukonesyvennyksen eteen. Niiden keväänvirheys keskustelkoon keittiön lasihyllyillä olevien vihreiden tavaroiden kanssa pohjoismaisen järjestelmällisyyden riemuista.

Urakoitsija itse

Tässä viehättävä rakennusurakoitsijamme Eric valmistelee suihkusyvennystä laatoituskuntoon. Täällä kaupungin rakennussäännöt vaativat tuollaisen typerän kynnyksen suihkutilan reunoille, siihen potkitaan varpaita vielä monta kertaa.

Eilen meille päsähti inspiraatio ja teimme kaikenlaisia pikkuhommia joista onkin tässä pidetty melkein puolen vuoden loma, kun välillä täytyy keskittyä myös työhön ja elämään eikä vaan remonttiin.

Ripustelimme verhotankoja ja vaatenaulakoita ja pesukonesyvennyksen hyllyjä. Ja teimme listan kaikista tekemättömistä pikkuprojekteista, joita on tietysti loppujen lopuksi ihan valtava määrä! Ruokakomeron ulosvedettävät hyllyt ja keittiösaarekkeen valmistelu ja ruokailuhuoneen pieni seinäkaappi ja keittiökaappien alavalot ja kissavessan sähkötyöt ja... Huh. Kaikenlaista.

Eilen kävimme myös ostamassa uudet yöpöydät Restoration Hardwaresta - tällainen pari, yksi avonainen ja yksi jossa on kolme laatikkoa. Meillä on aika yksinkertainen ja moderni metallisänky, ja ajattelimme että nämä vähän pehmentäisivät yleisvaikutelmaa. Tähän asti meillä on ollut yöpöytinä Ikean Molgerit, jotka ostettiin silloin kun niitä sai vielä tummemmaksi petsattuna.

Ulko-oven eteen, siihen olemattomaan "eteiseen", ripustettiin ikkunan molemmin puolin ihastuttavat Matégot-naulakot. Ikkunan alle tulee tällainen pikkuhylly jossa voi säilyttää avaimia ja sensellaista, ja sen alle nerokas kenkäteline. Hylly ja kenkäteline ovat vasta tulossa, tilasin ne eilen. Laitan sitten kuvia tänne kun kaikki on paikallaan.

Kohta meillä alkaa olla koko alakerta asuttavassa kunnossa! Aika mahtavaa.

Saturday, April 28, 2012

Lattiat ihanoituvat


Makuuhuoneessa on nyt bambulattia valmis, ja kuvien ottamisen jälkeen myös listat paikallaan. Kylppärin laatoitus alkaa myös olla jo aika pitkällä.

Olen ihan hulluna noihin kylppärin lattialaattoihin, jotka löytyivät takapihalta muovisesta varastokopista ja tulivat siis talokaupan päällisinä.


Thursday, April 12, 2012

Ei ole riemulla rajaa, kun aaltopeltiä seiniin ajaa



Uusi urakoitsijamme Eric on urakoinut oikein tosissaan, ja makuuhuoneessa ja kylppärissä on nyt seinät! Hienot, sileät seinät, semmoiset mitä huoneissa yleensä on.

Eilen valikoimme maalivärit ja teimme radikaalin päätöksen vessan seinistä. Sinne tulee aaltopeltinen "panelointi"! Ja Fornasetin Ex Libris -tapettinäytteistä "ikkunat". Niiden kirjanselät toistavat ja mukailevat aaltopellin kuviota.

Makuuhuoneen seinistä tulee tumman harmaansiniset, ja kylppärin seinistä helmenharmaat, samaa sävyä mitä on keittiön kaapeissa. Ensi viikolla  maalataan!

Sitten laitetaan lattialaatat kylppäriin ja vessaan, ja bambut makuuhuoneeseen. Ja listat seiniin. Ja sitten asennetaan kylppärin kaapit ja lavuaarit ja ne aaltopellit. Ja sitten alkaa remontin kakkosvaihe olla aika lähellä valmista!

Huihui. Äitikin on tulossa kylään toukokuussa. Pitäkää peukkua että hän pääsee uuteen ammeeseen kylpyyn!

Tuesday, March 20, 2012

Olen nähnyt erään rouvan kylvyssä, ihanaa!

Amme on tilasyistä lyhyt, ja siksi halusin siihen kaikki aiemmin mainitut karvanoppavipstaakit: ilmapumpun, aromaterapiahärvelin, ja vedenalaisen värivalon! Tarjouksesta nääs.

Ensi viikolla alkaa eristyshommat! Putkimiehen hommat ovat aikalailla valmiina, ja meidän mies sai sähkötyöt valmiiksi. Ne menivät rakennustarkastuksesta melkein läpikin! Vähän vaan pitää johtojen kiinnikkeitä siirrellä.

Juhlin tässä ammetta, valmistuneita sähkötöitä, ja sitä että mammografiassa löytynyt möykky olikin harmiton kysta, Coppolan Sophia-tölkkikuoharilla. (Sain tämän iloisen radiologisen tiedon tänään aamulla, tässä on viikon verran ollut vähän jännät paikat.)

Sitten kun kylppäri on valmis ja ammeessa vettä, pannaan oikein ranskalaista shamppanjaa lasiin!

Sunday, February 26, 2012

Modernit henkilöt ja karvanoppa-amme


Nyt meillä jatkuu taas kohta remontti! Mies tekee tänä viikonloppuna sähkötöitä, ja ensi viikolla tulee putkimies asentamaan kylpyhuoneen ja vessan röörejä. Sitten mukava Eric-niminen urakoitsija tekee meidän makuuhuoneesta ja kylppäristä asuttavat! Ja väittää että siihen menee reilu kuukausi!

Vaihdoimme uuteen remonttiporukkaan, koska haluamme että projektilla on urakoitsija, joka aikatauluttaa ja pitää hommat pyörimässä, ja jota on helppo ymmärtää koska hänen äidinkielensä on englanti. Katsotaan nyt sitten miten kaikki menee uudella kokoonpanolla.

Käsittämätön amme on ainakin tilattu. Se puhaltaa aromaterapeuttisia ilmakuplia! Ja siinä on vedenalaiset värivalot! Ja sen yläpuolelle pitää varmaan ripustaa diskopallo ja karvanopat! Halusin ilmaporeammeen, en välttämättä värivaloja tai hajusteita, mutta tarjouksesta löytyi nyt sitten tämmöinen härveli. Suihku on tuommoinen aika suomalaistyylinen termostaattisuihku jonka putkia ei ole kaikkia piilotettu seinän sisälle. Se suihku asennetaan tuohon ylemmässä kuvassa näkyvään oviaukkoon! Suihkun kautta voi siis tuoda sisälle vaikka mutaisen koiran tai teini-ikäisen jalkapalloilijan. Amme tulee siihen vasemmalle ikkunoiden eteen. Suihkukopin sisäseinämateriaaliksi valittiin aaltopelti, koska olemme moderneja henkilöitä.

Alemmassa kuvassa näkyy makuuhuoneen terassin ovi ja toinen ikkunoista. Vähänkö me sitten mennään  siitä ovesta sinne terassille aamukahville. Jo ehkä toukokuussa. (Tähän mennessä terassia on käyttänyt vain koira, kakkaamiseen. Tuntuu varmaan turvalliselta kakkailla melkein pari metriä maan pinnan yläpuolella. Samalla voi katsella naapurin kanoja ja suunnitella, miten niihin pääsisi käsiksi.)

Ihanaa. Moderni henkilö pääsee kohta kylpyyn ja sitten omaan makuuhuoneeseen nukkumaan.

Saturday, January 14, 2012

Tere perestroika, demokraatia!


Kävin tänään äänestämässä Finnish Brotherhood Hallilla Berkeleyssä. Mukava vaalitoimitsija Kalle vastaanotti demokraattisen panokseni ja kertoi, että äänestyspaikalla oli ollut kovasti vilskettä tänään. Kiva kuulla, että ulkosuomalaiset ainakin täällä San Franciscon seudulla ovat äänestäneet aktiivisesti.

Brotherhood Hallin äänestyspullakin oli ihan juuri semmoista kuin pitää: pikkuisen kuivaa pitkoa.



Monday, January 9, 2012

Talon takaosan vaiheet




Tässä näkyy talon takaosan neljä kehitysvaihetta. Seuraavaksi sitten sisätöihin, kunhan on ratkaistu millä ne maksetaan.

Sunday, January 1, 2012

Miten eksyimme tuntihotelliin, sekä muita saunaretkiä

Photo credit: Albany Sauna's web page.
Olen uhrautuvasti ja pitkäjänteisesti viime vuosien aikana tutkinut kaikki julkiset saunat tässä kymmenen kilometrin säteellä, ja julkaisenkin nyt uuden vuoden kunniaksi tutkimusretkieni tulokset. Suomalaisen ei tarvitse kärvistellä ilman saunaa Pohjois-Kaliforniassakaan, ja samalla pääsee tutustumaan paikalliseen kuumavesipaljukulttuuriin niin kuin myös kaukaisten maiden kylpemistapoihin.

Eilinen uudenvuodenkylpy suoritetiin täällä Oaklandissa, Zen Springs -nimisessä laitoksessa. Se mainostaa aasialaistyylisiä yksityisesti vuokrattavia huoneita, joissa on poreallas ja sauna sekä "lepovuode". Vähän meitä hämmästytti perille päästyämme, kun tunnelmavalaistun "Autumn"-huoneemme sauna oli kylmänä ja amme tyhjä. 15 minuutin paljuntäyttöajasta menee lisämaksu, ja omistaja sanoi että saunoja ei pidetä päällä koska "niitä ei yleensä käytetä". Vasta siinä vaiheessa meillä alkoi sytyttää, minkälainen laitos oli kyseessä. Zen Springsistä saa myös erilaisia "hoitopaketteja", joiden yhteydessä "lepovuoteeseen" huomaavaisesti kiinnitetty pikkuroskis on varmasti hyödyksi. Radiossa on vain yksi toimiva kanava, josta tulee tällaista musiikkia. Sauna - semmoinen perus-pikkusähkösauna - saatiin lopulta lämpimäksi, ja kuusi kymppiä maksaneesta kylpyajasta suurin osa meni meiltä ruokottomaan vitsailuun ja hervottomaan hihittelyyn. Kertatäyttöinen poreallas on siitä kiva, että kun se lopulta on täysi, vesikuplien mukana ei pelmahda nenään kloorinhajua. Altaassa on veden alla pinkki lamppu, ja  yläpuolella tuikkiva LED-tähtitaivas luo "luksus"tunnelmaa huumorintajuisille.

Albany Sauna tuolla kuuden kilometrin päässä puolestaan tarjoaa ihan erilaisia kylpyelämyksiä. Sauna on suomalaisten vuonna 1937 rakentama ja perustama, ja perustuu erikoiseen keskuskiuassysteemiin. Laitoksen sydämenä on valtava kaasulämmitteinen kiuas. Asiakas vuokraa löylyhuoneen, johon kuuluu pieni pukuhuone. Löylyhuoneen seinässä on luukku joka avautuu keskuskiukaaseen. Luukun kautta voi heittää löylyä hienolla hanasysteemillä, ja höyry tulee samasta luukusta huoneeseen. Albanyssä on tuimat löylyt, höyry on melkein kirkasta ja erittäin kuumaa. Ei kannata siis innostua aluksi liikaa. Ilmankosteus on löylyhuoneessa ainakin itselleni oikein sopiva. Albany Saunasta voi vuokrata myös yksityisen kuumavesipaljun, tai yhdistää palju- ja saunakokemuksen. Paljut ovat taivasalla omissa aitauksissaan. Siellä on hieno istua sadesäällä, tai katsella kirkkaana iltana tähtiä. Albany Sauna on sieltä täältä ihanasti rempallaan, pääosa korjaustöistä lienee tehty 70-luvulla. Mutta siellä on puhdasta ja siistiä, ja henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Käymme Albany Saunassa usein hieronnassa, koska siellä on seudun ylivoimaisesti parhaat hierojat. En oikeastaan muista koska olisin elämässäni ollut paremmalla hierojalla. Albany Saunasta saa myös erilaisia kosmeettisia hoitoja, ja siellä myydään italialaista Farmacia Ss Annunziatan kosmetiikkaa, joka on kai harvinaista ja jonkinlaisessa kulttimaineessa. Tunnin saunominen maksaa 24 dollaria (per henkilö, huom.), ja palju saman verran.

Täällä Oaklandissa, Piedmont Avenuen mukavalla ostoskadulla, sijaitsee puolestaan Piedmont Springs. Siellä kylpyyn pyrkijä voi vuokrata käyttöönsä saunan, höyrysaunan, puisen porealtaan, tai yhdistelmähuoneen jossa on poreallas ja pikkusauna. Höyrysauna oli oikein hyvä ja höyrykäs. Piedmont Springsin tavallisissa saunoissa taas on suomalaisittain pöljät löylynheittosäännöt. Saunan seinällä oleva kyltti julistaa että löylyä saa heittää vain kolme kertaa tunnissa yhden pienen kauhallisen, koska muuten hentorakenteinen Harvian kiuas saattaa kerrassaan syttyä palamaan! Minä olen yleensä ottanut pukukopista muovisen roskiksen löylyämpäriksi ja heitellyt vettä kiukaalle tarpeelliseksi katsomani määrän. Vielä en ole onnistunut räjäyttämään Harviaa. Piedmont Springsin seinille on maalattu italialaishenkisiä maisemia, ja sieltä on saatavana myös hierontaa ja erilaisia yleisimpiä kasvo- ym. hoitoja. Minulla oli ainakin oikein hyvä hieroja, ja minusta tämän paikan ilmapiiri on myös mukavan pakoton ja rentouttava. Kylvyn jälkeen voi helposti kävellä vaikka syömään johonkin Piedmont Avenuen monista hyvistä ravintoloista. Oma suosikkini on keskihintainen vietnamilaisfuusioruokala Xyclo, mutta ihan Piedmont Springsin lähellä sijaitsee myös esimerkiksi Commis, järkyttävän hieno villiluomulähiravintola jolla on kaksi Michelin-tähteä.

Berkeley Saunassa taas on tuuhea hippitunnelma ja seudun halvimmat saunahinnat. Tiibetinbuddhalainen alttari ja solisevat pikku suihkulähteet koristavat punapuusisusteista aulaa. Aulasta voi ottaa ilmaiseksi teetä ja mandariineja mukaan saunaan, joka oli ehkä pikkuisen matala ja ilmaton minun makuuni. Kiuas oli kyllä isompi kuin esim. Piedmont Springsin vettä kestämätön mini-Harvia, ja siitä lähti ihan hyvät löylyt. Mutta ainakin se sauna, jonka me vuokrasimme, tuntui olevan maan alla eikä pukukopissa ollut ikkunoita. Siitä tuli ehkä vähän kerrostalon kellarisaunamainen tunnelma. Berkeley Saunassa ei onneksi urputeta löylynheitosta. Sieltä voi vuokrata myös puisen porealtaan, mutta niitä taitaa olla vain yksi, enkä ole koskaan onnistunut vuokraamaan sitä kun soittelen aina aika lyhyellä varoitusajalla. Hierontatarjonta on Berkeley Saunassa monipuolisempi kuin muissa edellämainituissa paikoissa.

Suomalaisten saunojen ja kalifornialaisten puuporepaljujen lisäksi täällä meidän seudulla on erittäin monipuolinen aasialainen kylpytarjonta. Koreassa ja Japanissahan on erityisen rikas kylpyläperinne, ja sikäläiset siirtolaiset ovatkin perustaneet tänne oman kulttuurinsa mukaisia kylpylaitoksia. San Franciscossa sijaitseva korealainen Imperial Spa oli minusta tosi hieno kokemus. Siellä on naisten ja miesten päivät erikseen, joten uimapukua ei tarvitse käyttää. Kylpylässä voi helposti viettää koko päivän vaihdellen höyryhuoneesta savisaunaan tai jadehuoneeseen, ja sieltä taas porealtaaseen ja kylmäaltaaseen. Korealaiseen kylpykulttuuriin kuuluvat tehokkaat pesijät, jotka hinkkaavat joka ainoan kuolleen ihosolun ihmisestä irti. Oaklandissa on ainakin yksi korealainen kylpylä, Venus Day Spa, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Silicon Valleyn suunnalla on paljon korealaisia, ja siellä on montakin kuuluisaa korealaista kylpylää: Lawrence Health Center, Family Medical Health Center, ja Dynasty Health Spa. Korealaisissa kylpylöissä on usein myös suolahuoneita, joista on kuulemma apua allergioihin ja hengitystiesairauksiin.

Yksi San Franciscon kuuluisimmista paljualan instituutioista on japanilainen kylpylä Kabuki Springs and Spa, joka sijaitsee luonnollisesti Japan Townin alueella. Siellä en ole myöskään vielä itse käynyt, mutta aion kyllä vakaasti mennä. Kabukissa on viikoittain miesten päiviä, naisten päiviä ja yksi yhteispäivä, jolloin uimapuku on pakollinen varuste. Asiakkaiden käytössä on lämpimiä ja kylmiä altaita, sauna ja höyrysauna. Kabukista saa myös monipuolisia hoitopalveluita - shiatsua, kuorintoja, vyöhyketerapiaa, hierontoja, kasvohoitoja ja akupunktiota. Kaikki jotka ovat Kabukissa käyneet, kehuvat rauhoittavaa ja meditatiivista kokemusta maasta taivaaseen.

Täällä San Franciscon seudulla voi järjestää itselleen helposti kylpyläloman ilman että täytyy lähteä kotoa yöksi minnekään. Meillä on tapana käydä porepaljussa tai saunassa suunnilleen kerran viikossa. Paljuissa lojuminen ja muut hoidot ovat niin perus-Kaliforniakokemuksia, että niitä kannattaa minusta myös matkailijan ehdottomasti kokeilla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...