Wednesday, November 21, 2012

Hyvää Kiitospäivää

Näin Kiitospäivän aattona olen kovin kiitollinen kaikille jotka ovat tätä blogiani lukeneet ja jotkut kommentoineetkin. Se tuntuu tosi hienolta.

Tänään meillä käynnistetään glögisesonki. Kokosin tuonne vanhaan blogiini aikoinaan 10 erilaista glögireseptiä, kunnianhimoisena tavoitteena on tänä vuonna kokeilla niitä kaikkia, tai ainakin tehdä joku oma versio joka reseptistä. Ethan on hinkunut glögiä kesäkuusta asti, hän pitää siitä tosi paljon. Marraskuun amerikkalainen perhejuhla tarjoaa hyvän varaslähdön glögikauteen. Aloitamme mustaviinimarjamehuglögillä jota aikuiset voivat terästää St. Elizabeth Allspice Dram -maustepippuriliköörillä.

Kiitospäivänä meillä juodaan alkujuomaksi From Finlandista tilattua kuusenkerkkäjuomaa, sitten syödään salaatti, sen kanssa ruisnappeja ja hirvipateeta, nekin From Finlandista, ja pääruoaksi kalkkunaa ruusukaalien ja ihanan briossitäytteen kanssa. Jälkiruoaksi ostin valmiin persikkapiiraan, ja lopuksi juodaan glögiä.

Niin paljon on kaikkea mistä olla kiitollinen, että sydän vaan pursuaa.

Sunday, November 18, 2012

Ihanan suihkun prosessi



























Kokeilin jo ammetta, siksi nuo paperit ikkunoissa. Ikkunoihin tulee ehkä Troven ikkunateipit, tai sitten jotain muuta, ideoita otetaan vastaan.

Saturday, November 17, 2012

Huutava nainen yössä


Meidän kulmalla käy säännöllisesti töissä kolme eri prostituoitua, yksi valkoihoinen vähän vanhempi nainen joka on kuuro ja ilmeisesti jonkinlainen sekakäyttäjä, yksi afroamerikkalainen kolmekymppinen nainen joka vaikuttaa yleisterveydeltään hyväkuntoiselta vaikkakin aika kypsyneeltä hommaansa, ja yksi laiha, pahasti päihdeongelmainen nainen jonka oletan olevan kamputsealaisesta perheestä, mahdollisesti siinä maassa syntynyt.

Minulla oli tilaisuus arvioida hänen syntyperäänsä pari viikkoa sitten kun hän huusi tuolla ulkona ensin kaksi tuntia yhteen menoon kahden jälkeen yöllä, ja sitten taas kuudesta eteenpäin reilun tunnin verran, kunnes soitin ambulanssin häntä hakemaan. Hätäkeskuksesta kyseltiin että mitä tälle naiselle on tapahtunut, ja meinasin vastata niinkuin Louis C.K. standup-esityksessään että "What happened? America happened."

Nainen siis raivosi olemattomille henkilöille tai olennoille, ja kovaa raivosikin. Minusta se kuulosti kmeerin kieleltä, joka muistuttaa minun korvaani vietnamia, mutta on jotenkin kuivemman ja vähemmän melodisen tuntuista. En ole sataprosenttisen varma. Ehkä mielikuvaani värittää radiosta kuulemani reportaasi Kalifornian kamputsealaisyhteisöstä, jossa esiintyy muita aasialaisryhmiä enemmän kotoa karkailua, perheväkivaltaa ja muita sosiaalisia ongelmia. Pol Potin hirmuhallinnosta on niin lyhyt aika, että melkein kaikki aikuisikäiset kamputsealaiset ovat kokeneet sen henkilökohtaisesti. Ei mikään ihme jos on haavoja sielussa.

Tämä meidän kulman ehkä-kamputsealainen nainen näytti tosi nuorelta kun aloin nähdä häntä tässä ensimmäiset kerrat. Ehkä 18-vuotiaalta. Nyt, pari vuotta myöhemmin, häntä voisi pitää 45-vuotiaana. En tiedä miltä hänen elämänsä hänen omasta mielestään tuntuu, ja yritän olla projisoimatta omaa ahdistustani häneen. Varmaan hänestä ei tunnu pahalta ainakaan silloin kun hän on sekaisin metamfetamiinista tai crackista. Ehkä pitäisi toivoa hänelle suotuisaa huumeidenhankintaonnea. Minulla ei ole mitään neuvoja siihen, miten tämän ihmisen pitäisi toipua kaikesta mitä elämä on hänen tielleen heittänyt.

Usein tulee voivoteltua jotain kylpyammeen myöhästymistä tai remonttibudjetin ylittymistä tässä blogissa. Mutta pakko myöntää että joillakin naapureilla on sellainen tilanne että minun keskiluokkainen valitukseni on oikeastaan lähinnä irvokasta.

Ihmisen elämässä on paljon irvokasta. Siitä ei pääse mihinkään. Minulla ei ole tästä asiasta nyt mitään tämän viisaampaa sanottavaa.

Kuva: Crystal Morey

Wednesday, November 14, 2012

Aaltopelti-spa

Tuo juttu tuolla ikkunalaudalla on taidejäljennös Tintoreton Kylpevästä Susannasta.



















Aaltopeltinen ammeen helma on valmis. Rakennusmiehen kiroilusta päätellen se ei ollut ihan helppo homma. Reunalistatkin piti tilata erikseen joltain metalliseppänaiselta The Cruciblesta.

Suihkun ympärille tulee valkoinen verho, sellaiseen suorakaiteen muotoiseen tankoon jota käytetään sairaaloissa.

Suihkustakin tuli sitten tietenkin hässäkkä - internetistä tilaamamme hieno mutta halpa suihku ei kelvannut rakennustarkastajalle. Ostimme samanlaisen, kalliimman Grohen suihkun tilalle. Tässä remontissa on opittu sellainen tosiasia, että ei se ole materiaalit mikä maksaa, vaan työ. Yhtä hyvin voi saman tien ostaa kunnon suihkut ja pelit ja vehkeet.

Ai että kyllähän se nyt piti olla tiedossa?

Monday, November 12, 2012

Vastustan hortonomiaa

Olen intoutunut remontin edistymisestä jopa siinä määrin, että olen alkanut suunnitella pihan kunnostusta. Meillä on aika iso tontti kaupunkitontiksi, ja se on tällä hetkellä aivan pahuuden vallassa, niinkuin meidän äiti sanoisi. Sen muuttaminen toimivaksi ulko-oleskelutilaksi on oikeastaan pelkästään vaan kauhistuttanut.

Minä en ole mikään puutarhaihminen. Minua kiinnostavat omituiset kasvit, kuten maarianohdake ja rohtopurasruoho, mutta nekin lähinnä ajatuksen tasolla. Varsinaisesta mullan tonkimisesta en saa oikein mitään irti, ja mieluiten istun siellä puutarhassa lukemassa kirjaa ja annan muiden rentoutua rikkaruohoja kitkemällä.

Kun en ole oikein harrastunut asiasta, minulla on tietysti huono puutarhasivistys. Oletan että on olemassa helppohoitoisia puutarhoja ja pihoja, mutta en tiedä miten sellainen toteutetaan. Tilasin jo Groupon-kupongilla tänne yhden pihasuunnittelijan jolle kerroin huoleni, ja hän alkoi markkinoida minulle niittypuutarhaa. Se on monella tapaa kiva ajatus, mutta joku siinä myös mätti vastaan. Lopulta päätin että minua hirvitti niityllä väkisinkin esiintyvä kasvien määrä. Mitä enemmän ruohoja, sitä enemmän niistä on riesaa, ihan sama vaikka kuinka romanttisen puolivilleinä aaltoilevat tuulessa.

Vastustan siis puutarhoissa lähinnä sitä että niissä esiintyy kasveja.

Tänään aamulla minun piti kirjoittaa yhtä käsikirjoitusta, joten ryhdyin tietysti googlettamaan helppohoitoisia puutarhoja, ja törmäsin sorapihojen lumoavaan maailmaan. The New Low Maintenance Garden -nimisessä kirjassa lohdutetaan kaltaisiani kiireisiä ihmisiä, että meilläkin on oikeus rentouttavaan ulko-oleiluun, eikä sitä varten ole mikään pakko istuttaa sitä pihaa täyteen niitä kasveja. Kasvit voivat olla koriste-elementtejä ja pääosin purkeissa, niinkuin sisätiloissa.

Ihana ajatus. Piha jonka voi sisustaa kuin huoneen, ja kasveja jotka eivät riistäydy käsistä. Ja vain pieni määrä multaa jota joutuu inhottavasti koskettelemaan.

Nyt haaveilen Cevan Forristtin suunnittelemasta, herkullisesta kivipihasta, jossa ei tarvitse riehua rikkasaksien kanssa. Siellä voisi vaan mietiskellä ja rauhoittua taianomaisessa, melkein pyhältä tuntuvassa tilassa. Ja sementistä valetusta kuumavesipaljusta. Ja ulkokeittiöstä. Ja estetiikasta joka referoi West Oaklandin teollisuusaluemaisuutta. Koriste-elementtejä ruostuneesta aaltopellistä, ja nokkoset koristekasvina.

Zeniläisen selkeässä, rauhoittavassa urbaanikeidaspuutarhassa käsikirjoitustyö, jota tälläkin hetkellä välttelen, sujuisi epäilemättä harmonisesti ja ihanasti.

Kuva: Cevan Forristt

Friday, November 9, 2012

Maratonin välietapin loppusuora häämöttää

Kesä meni remontin osalta sikäli hukkaan, että mikään ei voinut edetä ennen kuin Floridan kylpyammesäätäjiltä oli vaadittu uusi amme sen vuotavan tilalle jonka ruojat lähettivät. Kaikki 24 ilmaporereikää ammeen pohjassa oli tiivistetty väärin. Mieheni sekoitti asiaan muun muassa Floridan osavaltion kauppaviraston ja kuluttajansuojaviranomaiset. Sekä jotkut tyypit nimeltä Cesar ja Peggy. Peggy se vaan meilaili meille pää punaisena, mutta Cesar lähti San Salvadoriin hautajaisiin, eikä lähettänyt meille pienintäkään kylpyammetta, ja sai lopulta potkut. Floridassa ei osata myöskään laskea ääniä, niinkuin olette ehkä viime päivinä huomanneet. Ihme sakkia.

Mutta. Eric on apureineen paiskinut viime viikot ankarasti hommia, ja saamiemme tietojen mukaan tämä alakerran härdelli olisi nyt sitten tiistaina ehkä valmis.

Paitsi tietysti vaatekaappi, jonka tekee naapurin Andrew. Joka on todella mielenkiintoinen tyyppi, sama mies joka korjasi Niemen muuttofirman hajoittaman perintöpöydän. Andrew oli tarkka-ampujana salaisessa Nicaraguan sodassa jota virallisesti ei edes käyty. Nykyään hän on taiteilijavaimonsa kanssa urbaaniviljelijä-puuseppänä tässä meidän naapurissa. Jos zombiapokalypsi tulee, me mennään Andrewille ja Paminalle. Niillä on kanoja, kasvimaa, mehiläisiä, kuttuja, ja julmetusti pyssyjä. Andrew voi taitavasti tähtäillä pyssyllä niitä zombeja, ja me muut pannaan niille mehiläiset perään. Siinäpähän yritätte syödä meikäläisen aivoja.

Vessassa voi jo asioida! Ja suihkuseinän aaltopellit asennetaan tänään! Täällä haisee metallisahalta, jos tiedätte sen hajun. Kun metallia leikataan leikkurilla. Minä sanoin pienenä sitä sähkön hajuksi.

Innostuksessa on erilainen sävy nyt kun kaikki illuusiot on murskattu näin moneen kertaan. Nyt tässä on jotenkin sellainen suomalainen tunnelma. Tosi kiva joo. Pääsee kylpyyn. Kunhan on ensin siivottu ja muutettu ainakin viikon päivät. Jippii.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...