Monday, November 12, 2012

Vastustan hortonomiaa

Olen intoutunut remontin edistymisestä jopa siinä määrin, että olen alkanut suunnitella pihan kunnostusta. Meillä on aika iso tontti kaupunkitontiksi, ja se on tällä hetkellä aivan pahuuden vallassa, niinkuin meidän äiti sanoisi. Sen muuttaminen toimivaksi ulko-oleskelutilaksi on oikeastaan pelkästään vaan kauhistuttanut.

Minä en ole mikään puutarhaihminen. Minua kiinnostavat omituiset kasvit, kuten maarianohdake ja rohtopurasruoho, mutta nekin lähinnä ajatuksen tasolla. Varsinaisesta mullan tonkimisesta en saa oikein mitään irti, ja mieluiten istun siellä puutarhassa lukemassa kirjaa ja annan muiden rentoutua rikkaruohoja kitkemällä.

Kun en ole oikein harrastunut asiasta, minulla on tietysti huono puutarhasivistys. Oletan että on olemassa helppohoitoisia puutarhoja ja pihoja, mutta en tiedä miten sellainen toteutetaan. Tilasin jo Groupon-kupongilla tänne yhden pihasuunnittelijan jolle kerroin huoleni, ja hän alkoi markkinoida minulle niittypuutarhaa. Se on monella tapaa kiva ajatus, mutta joku siinä myös mätti vastaan. Lopulta päätin että minua hirvitti niityllä väkisinkin esiintyvä kasvien määrä. Mitä enemmän ruohoja, sitä enemmän niistä on riesaa, ihan sama vaikka kuinka romanttisen puolivilleinä aaltoilevat tuulessa.

Vastustan siis puutarhoissa lähinnä sitä että niissä esiintyy kasveja.

Tänään aamulla minun piti kirjoittaa yhtä käsikirjoitusta, joten ryhdyin tietysti googlettamaan helppohoitoisia puutarhoja, ja törmäsin sorapihojen lumoavaan maailmaan. The New Low Maintenance Garden -nimisessä kirjassa lohdutetaan kaltaisiani kiireisiä ihmisiä, että meilläkin on oikeus rentouttavaan ulko-oleiluun, eikä sitä varten ole mikään pakko istuttaa sitä pihaa täyteen niitä kasveja. Kasvit voivat olla koriste-elementtejä ja pääosin purkeissa, niinkuin sisätiloissa.

Ihana ajatus. Piha jonka voi sisustaa kuin huoneen, ja kasveja jotka eivät riistäydy käsistä. Ja vain pieni määrä multaa jota joutuu inhottavasti koskettelemaan.

Nyt haaveilen Cevan Forristtin suunnittelemasta, herkullisesta kivipihasta, jossa ei tarvitse riehua rikkasaksien kanssa. Siellä voisi vaan mietiskellä ja rauhoittua taianomaisessa, melkein pyhältä tuntuvassa tilassa. Ja sementistä valetusta kuumavesipaljusta. Ja ulkokeittiöstä. Ja estetiikasta joka referoi West Oaklandin teollisuusaluemaisuutta. Koriste-elementtejä ruostuneesta aaltopellistä, ja nokkoset koristekasvina.

Zeniläisen selkeässä, rauhoittavassa urbaanikeidaspuutarhassa käsikirjoitustyö, jota tälläkin hetkellä välttelen, sujuisi epäilemättä harmonisesti ja ihanasti.

Kuva: Cevan Forristt

No comments:

Post a Comment

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...