Monday, December 23, 2013

Ihanaa joulutassuttelua kaikille!

Blogiarvonnan männäkeväänä voittanut Antero lähetti minulle näin ihanan, rouvansa kutoman joulutervehdyksen! Kauniin väriset, jouluun sopivat, täydellisen kokoiset, taitavasti tehdyt sukat tulivat ahkeraan käyttöön, koska meillä on usein vähän kylmät lattiat, varsinkin aamulla kun me ei pidetä lämpöä kovin korkeana yön aikana. Minulta pääsi pikkainen itku näin suuren huomaavaisuuden vuoksi.


Eilen kävimme Albany Saunassa, ja John sai vihtoa ensimmäisen kerran elämässään. Latviasta tilaamani vihta oli hyvin sidottu, ja siinä pysyivät lehdet erinomaisesti liotuksen jälkeen. Opetin Johnille asiaankuuluvaa sanastoa, kuten vihtavesi, vihdanlehti, löylykauha ja jälkihiki. Hän sanoi että vihtominen tuntui oikein mukavalta ja virkistävältä. Kyllä nyt kelpaa tonttuilla!


Toivotan kaikille satunnaisille ja vakituisille lukijoille oikein suloista joulua! Kiitos kaikista kommenteista ja höpinöideni lukemisesta. Rauhaa ja rentoutumista ja hyvää oloa itse kullekin, ja riemukasta alkua tulevalle vuodelle.

Tuesday, December 17, 2013

Takapihan mullistuksia

Taas me rytistellään. Nyt pantiin takapiha bobcatilla sileäksi ja tänään Marco aloitti aitahommat. Tai oikeastaan jatkoi niitä, sillä pihan takalaidan peltiaitaa jatketaan nyt toiselle pitkälle sivulle. Minulla on jo piirustukset valmiina hienoa, taiteellista santapihaa varten, johon tulee partypergola ja kuumavesipalju ja konttilisärakennus. Sitten heti kun meillä on niihin varaa, mikä varmaankin tapahtuu jossain vaiheessa ennen eläkeikää.

Ai että mikäkö on partypergola? Se on sellainen kaunis puukatos jossa on ruokapöytä ja tuolit, tai jos ne siirtää pois niin kätevästi tanssilattia tai esiintymislava esimerkiksi napatanssijoille. On aina hyvä varautua napatanssijoihin.

Sinne konteista rakennettavaan lisärakennukseen olen luonnollisesti jo valinnut tapetin, eikä meidän miehellä ole mennyt vielä paljon yhtään kärsivällisyys siitä että minä valikoin olemattomiin rakennuksiin tapetteja, vaikka pitäisi varautua tammikuussa alkavaan yläkerran remonttiin. Vaikka minähän juuri varaudun siihen, että ei tarvitse sitten kesken remontin hätäpäissään miettiä näitä lisärakennuksen tapetteja.

Ihan muistinvirkistykseksi, että tällainen piha meillä oli kun ostimme talon. Muovisen
vajan takana oli kasa kaatuneen aidan palasia, jossa asuivat villikissanpennut,
joita kesytin seuraavat kaksi kuukautta adoptiovalmiuteen.

Ja tällaista siellä oli viime viikonloppuna, kun bobcattimies pääsi vauhtiin.

Tänään Marco aloitteli aitahommia. 
Naapurin rouvan istutukset, joita ei saa kaataa kun rakentaa aitaa.
Kuljetuskonteista rakennettavan mielikuvituslisärakennuksen seinäpaperi.

Ihmekös se, että hymyilyttää, kun on niin pätevät suunnitelmat ja niin
pohjaton usko niiden toteutumiseen!

Monday, December 9, 2013

Suomalaisilta viedään kaikki

Suomalaiset ideat myyvät maailmalla! Harmi vaan että suomalaiset eivät itse huomaa myydä niitä.

Vihta. (Minäkin jouduin Latviasta tilaamaan tältä kaverilta
vihtoja, kun kukaan suomalainen ei niitä netissä myy enkä
ole löytänyt täältä sopivia, luvallisia koivuja.)
Himmeli.
Himmeli
J. Crewn myymälöissä on oikein joulun somistusteemana
himmeli.

Karjalanpiirakat. Kyseessä on siis makea leivonnainen, joka
tulee Keralian maakunnasta.
Sisu.
Mielenrauha.

Sunday, December 1, 2013

Hippielämän vaaroista ja houkutuksista

Vietimme Kiitospäivää Wilbur Hot Springsissä ja jouduimme taaskin toteamaan, että alaston hippielämä aiheuttaa kaikenlaista sekavaa ajattelua ja ylenmääräistä rentoutumista, joka ei ole tuottavalle kansalaiselle mitenkään järkevää eikä tarpeellista kapitalismissa.

Esittelen tässä hippielämän suurimmat vaarat. Varokaa niitä. Missään tapauksessa ei kannata ainakaan lähteä mihinkään hippihotelleihin lojumaan, jos haluaa säilyttää otsarypyt ja kortisolitasot ja luterilaisen tunnelman.


Hipit houkuttelevat tavallisia ihmisiä porukoihinsa muun
muassa valtaamalla vanhoja kylpylähotelleja omiin tarkoituksiinsa.
Hippihotelleissa saatetaan esimerkiksi vaatia, että kenkiä ei
käytetä sisätiloissa. Sillä tavalla hämmennetään tavallinen
ihminen heti alkumetreillä, jotta hänen ajatuksiinsa voidaan
alkaa vaikuttaa. 
Hippihotelli saattaa olla aivan harmittoman, jopa viattoman näköinen.
Huoneissa on usein hieman mökinomainen, rauhoittava tunnelma.
Ja ikkunasta näkyy luontoa. Näin tavallinen ihminen saadaan
vaivihkaa viihtymään.
Tavallinen ihminen alkaa huomaamattaan lötkötellä.
Lötköttelyyn on varattu usein kokonaisia huoneita. Niissä saattaa olla kotoisa
takkatuli, mukavia jättisohvia ja kattava kirjasto, josta pahaa-aavistamaton
tavallinen ihminen valitsee itselleen jotakin mieluista luettavaa.
Hippien taideteoksetkin esittävät pelkkää lötköttelyä, ei mitään
tuottavaa toimintaa eikä sankaritekoja.
Aivan tavalliset taloudenhoitoon varatut tilat, kuten keittiö,
maalataan häiritsevän kirkkailla väreillä.
Hippihotellin asukkaat pakotetaan kokkaamaan keskenään yhteiskeittiössä
omat ateriansa, ja näin he joutuvat seurustelemaan keskenään ja saattavat
jopa ajautua lainaamaan esimerkiksi oliiviöljyä ventovierailta ihmisiltä.
Tavallinen suomalainen ihminen saattaa alkaa tuntea olonsa
niin turvalliseksi, että hän ryhtyy aivan luottavaisesti
valmistamaan lohikeittoa ulkomaalaisten keskellä.
Myös musiikkisoittimia jätetään lojumaan julkisiin tiloihin. Hipit
saattavat milloin tahansa käydä niihin käsiksi ja ryhtyä meluamaan
häiritsevästi ja luulemaan olevansa jotenkin muita  parempia,
että heillä on muka oikeus laulaa ja esiintyä yleisillä paikoilla.
Suuri osa hippitaiteesta on hyvin epämääräistä, ja koostettu
erilaisista kierrätysmateriaaleista, kuten tämäkin mikä lie
tissin muotoinen tötsäke. 
Kaiken maailman höyheniä ja muuta roskaa ripustellaan
periaatteessa ihan normaaleihin kiviaitoihin.
Ja puihin.
Ja ripotellaan maastoon.
Tämä on olevinaan joku intiaanien elämänpyörä.
Rojuista rakennellut rituaalipaikat on tietysti laitettu kauneimman vaellusreitin varrelle.
Mikään laki tai asetus ei ilmeisesti kiellä tällaista toimintaa.
Tiibetiläisiä rukouslippuja ripustellaan puihin. Että ei vaan
mitenkään avaran luonnon keskellä tavallinen ihminen
voisi rentoutua ja unohtaa näitä maahanmuuttajia.
Maastopalo, jossa puut ovat hiiltyneet mustiksi, on voinut aivan hyvin alkaa
ties mistä hippien rituaalista jossa on polteltu herra yksin tietää mitä.
Maastosta löytyy kaikenlaista rojua, jota väitetään sata vuotta
sitten toimineen kaivoksen työntekijöiden jätöksiksi.
Mikä pahinta, hipit viihtyvät kuumissa, tuliperäisissä lähteissä
kuin mitkäkin Naganon lumiapinat. 
He kylpevät myrkynvihreässä rikkivedessä ilkialastomina,
tyystin piittaamatta pienimmistäkään siveellisyyssäännöistä.
He rakentelevat yllättävän viehättäviä rakennelmia ja pitävät ne
hämäävän siisteinä ja hyvin hoidettuina, niin että tavallinen
ihminen saattaa epähuomiossa ottaa kaikki vaatteensa pois ja
ryhtyä remuamaan mineraalilähteissä muka vapautuneena. 
Kaiken maailman joogaa ja hierontaa tyrkytetään tietysti oheis-
palveluina, niinkuin ei tavallinen ihminen olisi jo muutenkin
riittävän sekaisin komeista, tatuoiduista hippinuorukaisista joita
pyörii joka nurkalla. 
Psykedeelisin värein maalattuja Buddhan kuvia tungetaan
tietysti joogatiloihin.
Ja ties mitä tanssivia epäjumalankuvia asetellaan ruohikoihin.
Missä ovat järjestyssäännöt? Kysyn vaan.
Tässä on hippien säälittävä yritelmä säännöistä - ja nekin annetaan
vasta kun epäilyttävän reporanka ja hyväntuulinen tavallinen
ihminen on lähdössä viimeinkin normaalitodellisuuteen, jossa
pääsee työpaikalle, saa tankata autoa ja jonottaa ruokakaupassa.

Mitä jos tavallinen ihminen nyt erehtyy hymyilemään vieraille,
tyrkyttämään heille lainaksi oliiviöljyä, tai ottamaan rennosti
liikenneruuhkassa? Kuka vastaa jos niin käy? Kyllä yhteiskunnan
pitäisi jotenkin puuttua tällaiseen meininkiin.

Sunday, November 17, 2013

Huumaava taivas ja yhden yön nuoruus

Ei mulla tänään muuta kuin että tällainen taivas oli Emeryville Marinasta länteen koiranleikitysreissulla.


Minä en nyt nimittäin jaksa tämän paremmin päivittää blogia kun olen koko viime yön hillunut yökerhossa kuin nuorna tyttönä ikään. Oli ihanaa! Äärettömän uudenaikaista musiikkia, muun muassa tällaista:



Minä olin ihan että yes, sir. I can boogie.


Yritä tässä nyt sitten orientoitua siihen että pitäisi olla keski-ikäinen nainen joka menee huomenna toimistoon töihin.

Sunday, November 10, 2013

Herkkuviikonloppu

Oletteko koskaan syöneet ostereita Rockefeller? Minä en ollut kuin kuullut sellaisista joskus puhuttavan, kunnes eilen sain maistaa, ja olin aivan myyty. Kaverimme Jessi on muuttanut uuteen kotiin ja piti sen kunniaksi kämppiksensä kanssa juhlat. Siellä oli paikalla mies jolla oli aivan mahtava oma Oysters Rockefeller -resepti. Ostereiden päällä oli piparjuurella ja sinapilla maustettua majoneesia, voita, juustoa, rucola-salaattia, ja jotain salaisia aineksia joita ei paljastettu, ja ne grillattiin isolla pihagrillillä. Auta armias että ne olivat taivaallisia. Paikalla oli myös kaveri jonka teepaidassa luki että hän on "kalakuiskaaja", joka valmisti omalla reseptillään taskurapuja - ihana Kalifornian taskurapukausi on taas alkanut - ja nekin olivat ihan kaamean hyviä.

Yhtään kuvaa en muistanut herkuista ottaa, pahoittelen. Punaviinillä oli varmaan osuutta siihen asiaan.

Tänään innostuin jostakin käsittämättömästä syystä leipomaan. Ehkä osterien sivuvaikutusta? Nyt on persimoniaika, ja se tarkoittaa sitä, että joka työpaikalla on siellä täällä persimonikulhoja joista saa ottaa ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. Persimonipuut ovat kovin tuotteliaita. Kaikki, joilla on sellainen pihallaan, ovat yleensä ihan liemessä persimoniensa kanssa.

Tai kaki-hedelmien. Tai kakiluumujen. Tai sharon-hedelmien. Jotka ovat kaikki minusta persimonia tyhmempiä nimiä tälle kauniille ja herkulliselle hedelmälle. Sitä paitsi eikö sitä nyt voisi mitenkään ratkaista kerralla, mikä jonkun hedelmän nimi on? Ei appelsiinillakaan ole kahdeksaa eri nimeä. Ajatelkaa nyt jos kukaan ei tietäisi, pitäisikö sanoa mansikka, punamustikka, pyöröpunake, vai fragaria-hedelmä?

Työkavereiden tyrkyttämänä meillekin on alkanut kerääntyä kasa persimoneja, ja minä leivoin niistä tänään tuollaista leipää. Tai kakkua se taitaa paremminkin suomalaisen mielestä olla, mutta persimmon breadiksi sitä täällä sanotaan. Yleensä leivotaan käytetään hachiya-persimoneja, jotka kypsyvät ihan semmoiseksi veteläksi hyytelöksi. Minulla nyt sattuu olemaan noita kovempia ja tiiviimpiä fuyu-persimoneja, mutta kyllä niistäkin pyreetä saa kun Vitamixillä töräyttää.

Oikein tuli maukasta, vein yhden leivän naapuriinkin. Ei sitä tiedä millainen kätevä emäntä minusta vielä tässä kehkeytyy.







Hunajaa ja voita päälle, aijai.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...