Saturday, January 26, 2013

Retkeilyn riemut koiranomistajan paratiisissa


Yksi hienoimpia puolia täällä East Bayssa asumisessa on retkeilymaastojen monipuolisuus ja määrä. East Bay Regional Park District kattaa 1200 mailia, eli 1931 kilometriä erilaisia patikointireittejä. Hyvin monet maastoon rakennetut polut ja portaikot syntyivät 30-luvun laman jälkeen työllistämisprojekteina. Reittejä löytyy niin merenrannasta, metsistä, rotkoista kuin mäkien huipuilta (mäkijonon huippua pitkin kulkevan reitin nimi on "ridge trail"). Suuri osa on koiranomistajan riemuksi sellaisia, jossa nelijalkaiset ystävät saavat kulkea vapaina.

Puistohallinnon alaisuudessa on muuten myöskin aivan mahtava koirapuistoverkosto, jonka kruununjalokivi on yhdeksän hehtaarin laajuinen Point Isabel tuolla Richmondissa meren rannalla. Koirien Disneylandina tunnettu alue kattaa isoja nurmikenttiä, puistikoita, polkuja ja kanavan johon vesiurheilusta innostuneet koirat pääsevät pulikoimaan. Ihmisille on kiva kahvila josta saa välipalaa ja lounasta. Kahvilan yhteydessä on myös koirapesula jonne mutaisen, itsensä uuvuksiin riehuneen karvaturriaisen voi viedä pestäväksi (tai pestä itse siellä soikoissa) ennen kotiin lähtöä. Koirapesulassa olevasta myymälästä saa koiratarvikkeita ja makupaloja, muun muassa hienoja pimeässä hehkuvia palloja ja kaulapantaan ripustettavia LED-valoja, joita meidänkin taloudessa on laajasti hyödynnetty.

Koirahommasta minulla on muuten sellainen sivuhuomio, että sellaisia aktiivisia koiravihaajia mitä toisinaan tapaa Suomessa ei ole täällä ilmeisesti ollenkaan. Esimerkiksi Helsingissä joku ventovieras ihminen voi ruveta aivan yllättäen räyhäämään, haukkumaan koiraa piskiksi ja julistamaan jotakin epämiellyttävää niin koiran kuin sen ulkoiluttajan ulkonäöstä. Berkeleyssä sellaista ei tapahtuisi ikinä. Monet kulkevat kaupungillakin koira irti ja ainoa kommentti mitä siihen yleensä tulee on "Oi miten söpö, saako rapsuttaa?" (Täällä näkee enimmäkseen aika hyvin koulutettuja koiria, jotka seuraavat nätisti ja istuvat ja menevät maahan jos omistaja käskee, ilman sen kummempia hässäköitä.) Minä en ole osannut kouluttaa meidän koiraa niin pomminvarmaksi että uskaltaisin pitää sitä irti missään missä on liikennettä, mutta muuten koira on tottunut siihen että melkein joka paikkaan saa tulla mukaan ja melkein kaikilta ihmisiltä tulee mukavia tervehdyksiä ja rapsutusta. Sellaisia ravintoloitakin on yllättävän monta mihin saa ottaa koiran. Koiralle tarjoillaan vesikuppi ja kysellään nimeä ja kehutaan että onpas hän kiltti, eikä asiassa ole mitään sen kummempaa kenenkään mielestä.

Me käydään pitkillä kävelylenkeillä pari kertaa viikossa. Mäkiset reitit ovat kuntoilun kannalta erinomaisia. Suosikkini on Dunn Traililta lähtevä metsälenkki. Se kulkee alas esihistoriallisen tuntuiseen rotkoon jossa on puro ja pieni vesiputous. Saniaisten, eukalyptuksien ja punapuiden sekaan on helppo kuvitella mammutteja vaeltamaan. Kun rotkosta kiivetään takaisin mäen päälle, näköala San Franciscon lahden yli on upea, varsinkin viiden-kuuden maissa illalla - East Bayn silta, San Franciscon kaupunki ja Alcatrazin vankilasaari sekä Oaklandin sataman jättimäiset nosturit heijastuvat ihanasti auringonlaskun myötä oranssiksi muuttuvaa Tyynenmeren ulappaa vasten.

Toinen suuri suosikkikohteeni ei ole ihan täällä East Bayssa, vaan Marin Headlandsissa eli Golden Gate-sillan San Franciscosta vastakkaisella puolella sijaitsevalla maastoalueella. Se on hieno poukama nimeltä Kirby Cove. Kirby Coveen patikoidaan reilun mailin matka, kunnes tullaan hiekkarannalle jonka edustalla on muutama komea iso kivilohkare ja näkymä Golden Gate-sillalle on aika mykistävä. Poukamaan voi helposti kuvitella merirosvolaivan, siellä sijaitsevissa toisen maailmansodan aikaisissa bunkkereissa on jännittävä seikkailla jos on sellaisesta kiinnostunut, ja varattavissa on niin telttapaikkoja kuin yksityisiä picnic-alueita.

East Bayn asukkaat tuppaavat monet olemaan vaelluskenkäisiä hippejä, ja kaikenlainen reippailu on täällä varsinaista kansanhuvia. Nuoriso telttailee metsissä luvattomasti, mikä minusta onkin mitä suositeltavinta puuhaa, ja pikku hiljaa myös amerikkkalaisille kovin vieras sienestys ja muu villikasvien poimiminen alkavat yleistyä.

Kohta me lähdetään taas lauantailenkille. Kunnianhimoisena tavoitteena on tällä kertaa kokeilla jotain uutta reittiä Dunn Trailin sijaan.

Sumumaisema.

Auringonlasku Dunn Traililta.

Metsälenkiltä löytämäni hieno, alapuolelta kirkkaan violetti sieni. Lakki oli tumma, melkein musta yläpuolelta. Laji jäi tunnistamatta, mutta haju oli suppilovahveromainen.



Meidän koira toimittaa virkaansa lenkillä.

Tuo lienee hylätty vesisäiliö. Siihen tehty graffiti on minusta aika hieno.

6 comments:

  1. Näin Suomessa asuvana koiranomistajana olin suorastaan mykistynyt viime syksynä kun seurasin siinä Golden Gate-sillan kuppeessa miten koirat kirmailivat vapaasti, suurissa laumoissa ja niin onnellisen oloisena pitkin suurkaupungin rantaviivaa :)

    ReplyDelete
  2. Se on kyllä ihmeellistä ensin tottumatta. Täällähän saa viedä usein työpaikallekin koiran, esimerkiksi Googlella monet uskoivat että koiran omistaminen ja sen tuominen työpaikalle oli urakehityksen ehdoton edellytys. Minä hankin koiran siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä sieltä, mutta tutustuin kyllä heti isompiin pomoihin kuin siihen asti. Koira, tuo mainio herrahissi!

    ReplyDelete
  3. Voi kun käy kateeksi mun koiran puolesta teidän alueen koiria.. Suomessa koirat kun eivät kirmaile vapaasti tai pääse oikeastaan mihinkään... Me ollaan sellaista nyrpeää kansaa... kaikki kielletty.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suomessa on ehkä käyttökoirakulttuuri enemmän vallalla kuin seurakoira. Koulutuskin tähtää ehkä enemmän johonkin kilpailuihin ja metsästykseen, eikä sellaiseen että osaa olla kiltisti kahvilan ulkopöydässä?

      Delete
  4. Olen myös ihmetellyt irrallaan juoksevia koiria kun fillaroin rantaa pitkin Golden Gatelle. Vaikea kuvitella että täällä Suomessa onnistuisi erilaisten koirien ja ihmisten yhteiselo vastaavasti. Yksikään koira ei myöskään lähtenyt jahtaamaan minua vaikka ajoin ohi eikä edes haukkunut perään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä noissa koirakouluissa ja muissa satsataan tosi paljon siihen sosiaalistamiseen ja impulssien hallintaan. Ja ihmiset kanssa kouluttaa koiriaan.

      Delete

Hei, kerro nimesi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...