Thursday, May 30, 2013

Istutuksia ja pikkuhommia

Täällä oli kaatuneiden muistopäivän johdosta kolmipäiväinen viikonloppu, ja meillä oli mukavasti aikaa puuhastella kiireettömästi kaikkia pikkuhommia. Timpurikin on jatkanut kiireetöntä puuhastelua vaatekaapin parissa, ja väittää sen valmistuvan tällä viikolla. Kyllä se jo aika lähellä valmista onkin!

Terassille istutettiin minilimetti, niin saa sitten
mukavasti siitä gintonicciin ottaa.
Kissa poseeraa gintoniccipuun kanssa.
Puutarhanhoidosta en pidä, mutta mintusta
ja basilikasta pidän. Kun ostaa isoja taimia niin
pääsee pian syömään.
Kolmea sorttia chilipippuria ja korianterit. Ja
pihalta löytynyt posliininuken pää. 
Vaatekaappi alkaa näyttää aika messevältä.
Puun syyt on soviteltu laatikoissa hienosti.
Vaatekaapin viereinen seinä, tuossa vasemmalla,
oli vielä maalaamatta. Maalasin sen ja kiinnitin
jäljelle jääneen suurennuslasikynttilälyhdyn.

Ammeen yläpuolelle ripustettiin samanlainen
amppeli kuin keittiön ikkunoiden edessä.
Ja siihen pantiin tämä kasvi jonka nimeä en
tiedä, jonka tappaminen on tosi vaikeaa.

Monday, May 27, 2013

Kangastus!

Mahtavaa, isäni laati meille tällaisen tulevaisuusvision takapihasta. Tuohon vasemmalle missä näkyy vihreää, voitte kuvitella ulkoruokailukatoksen. Se rakennetaan puusta ja siihen tulee ehkä aaltomuovikatto. Oikealle etunurkkaan tulee kuumavesipalju, ja sinne tänne mielenkiintoisia kivilohkareita ja kasveja.

Ai niin ja se killuva kivi. Mielikuvissani siintää vaijerista riippumaan ripustettu kivilohkare, siis ainakin kymmenen litran ämpärin kokoinen ellei isompi. Sille pitäisi rakentaa joku teline. Sen alapuolella olisi pieni pyöreä lampi.

Jaa miksi? En minä tiedä. Unessa näin.


Friday, May 24, 2013

Tanner tömisee ja aitaa kaatuu, onhan meillä hääpäivä

Uusi aita tuli tänään valmiiksi kuin 8-vuotishääpäivän kunniaksi. Siitä tuli hieno! Alempaa kuvissa näette oikealla puolella vanhan puisen aidan. Sen tilalle tulee seuraavaksi samanlainen peltiaita. Naapuri on jo naulannut lahoon puuaitaan omalle puolelleen aaltopeltilevyt, joita voimme kätevästi hyödyntää ja saada näin raaka-aineet melkein ilmaiseksi!

Kuvissa vasemmalla näkyvälle verkkoaitapuolelle ajattelin että voisi laittaa vaan samanlaisen puukehikon kuin aaltopeltiaidassa, niin että siihen tulisi vähän visuaalista rytmiä, mutta jättää verkon ihan sellaisekseen. Siitä on näköala naapurin urbaanifarmille, minusta kanoja ja kuttua on mukava katsella meidän puolelta.

Syksyllä alkaa sitten varsinainen pihan rakennus. Istutteluhommat on hyvä täällä tehdä syksyllä kun alkaa sadeaika, niin ei tarvitse huolehtia niin paljoa kastelusta. Minä olen kyllä ajatellut että meille tulisi takapihaksi taiteellinen santapiha, ja sinne tänne vaan hienoja kivilohkareita ja ruukkukasveja ja ehkä jotain taiteellisia ruohotupsuja. Ja limettipuu, että saa tehtyä gin toniceja. Etupihalle tulee pieni niittypuutarha erilaisista kuivankestävistä ruohoista ja heinistä, ja sitruunapuu. Aidan sivuille voisi laittaa sinne tänne piikikkäitä mehikasveja ja kaktuksia kiipeilijöitä ehkäisemään.

Tänä kesänä meidän pitää saada tapettua suurin osa kaikista rikkaruohoista, joita olikin pihassa ihan karmaiseva määrä. Siihen käytetään ihan myrkkyä. Vähän hurjalta tuntuu, mutta viisaat luomupuutarhurit ovat suositelleet tätä keinoa. Tilanne on meidän tontilla sen verran toivoton, että "luonnonmukaiset" keinot saattaisivat olla käytännössä mahdottomia. Käytämme puutarhurin neuvomaa myrkkyä ohjeiden mukaan, hän sanoo käyttäneensä sitä omassakin pihassaan ja uskoo että kun toimimme oikein (emmekä pidä elukoita pihalla viikkoon myrkytyksen jälkeen) kaikki menee hyvin.

Ei minua se puutarhanhoito tosiaan kiinnosta pätkän vertaa, mutta tästä pihasuunnittelusta alan pikku hiljaa innostua.

Takapihan takaosaan tulee sitten joskus tulevaisuudessa piharakennus, jossa on meidän työhuoneet ja miehen verstas.

Siinä aina mieli virkistyy kummasti, kun joku asia tulee valmiimmaksi.

Tuommoinen ryysyranta meillä oli takapihan takaseinustalla ennen. Tuon isomman
sinisen  pressun alla on asuntoauto, jossa asuu yksi meidän naapuri.
Naapurin puolelta tilanne näytti tältä.
Sitten minä ideoin modernin ja taiteellisen aaltopeltiaidan, ja mies
teki piirustukset. 
Ryysyranta purettiin ja aloitettiin hommat. Ja kaadettiin
pihasta kaikki risut ja puut. Tässä ne on jo viety kaatikselle.
Taitava ja ahkera aitatimpuri Marco työssään. Myös puuseppäkaverimme
David antoi korvaamatonta konsultointia parhaasta aaltopeltilaadusta ja
aidan alaosan rakenteesta.
Koira on jostain syystä aika innostunut tästä uudesta aidasta. Hänellä on nyt
selkeämpi reviiri! 
Tästä voi jo alkaa visioida valmiimpaa takapihaa!




Thursday, May 23, 2013

Ihastuttava, arvoituksellinen taidelaukku

Meidän miehen koiranpissatusreissut ovat olleet hyvinkin hedelmällisiä viime aikoina! Tällä kertaa heillä oli tällainen hieno löydös.

Aivan kuvan vasemmassa alakulmassa on laukku.

Tällainen.

Aika hiton hieno!

Tuesday, May 21, 2013

Seinästäreväisty rotudialogi

Meidän mies törmäsi koiraa ulkoiluttaessaan tällaiseen hienoon rotu- ja luokka-analyyttiseen keskusteluun sähkökaapin seinässä.

Oakland, tuo keskusteleva kaupunki.

Gentrifikaatiokeskustelu käy kuumana netissä, kaduilla ja kodeissa.
Ja seinillä.
Tähän on anarkisti vetäissyt analyysin vasta-argumentiksi.
Vanha anarkisti, esseen seinälle pisti. Ihan runoa pukkaa.

Sunday, May 19, 2013

Puutarhanhoito on sietämätöntä

Ai että mä vihaan kuokkimista, tonkimista, multaa, kastelua ja rikkaruohojen kitkemistä. Siis ai että miten mä sitä vihaan. Siivoaminen ja pyykinpesu ja mikä tahansa muu on kivampaa. Joku mielentilahäiriö varmaan iski, kun päätin että tänä viikonloppuna pannaan meidän talon edestä jalkakäytäväistutukset kuntoon.

Jalkakäytävässä on siis tuollainen kolmekymmentä senttiä leveä aukko, niinkuin joku kanava, en tiedä miksi. Varmaan siksi että joku voisi tunkea sinne tiiliä ja rikkaruohot sitten juurtuisivat tiilien väliin kuin liimattuna.

Kaupunginosan kaunistusyhdistys (siis ei kaupunki, tietenkään, ei Oaklandin kaupungilla ole varaa istutuksiin kun kaikki rahat menee poliisien palkkoihin) istutti meidän talon eteen kauniin violettilehtisen luumupuun, joka kukkii huumaavan vaaleanpunaisena aina keväällä, ja se jotenkin vielä korosti jalkakäytävän rikkaruohopötkön ankeutta entisestään.

Ei siinä sitten mikään auttanut. Nyt särkee joka paikkaa. Puutarhanhoito on sietämätöntä.

Meidän kastellessa myöhemmin illalla istutuksia korttelin päähän ammuttiin mies. Siellä oli tusina poliisiautoa ja koko kortteli suljettuna. Se on juuri se kulma jossa seisoskelee niitä kuollutsilmäisiä kovanaamoja joista kirjoitin aikaisemmin.

Semmoista on luonnon kiertokulku täällä luokkasodassa.

Tässä vaiheessa olimme jo myrkyttäneet rikkaruohot, ennen se olivat
sentään kauniin vihreät.
Taimet odottamassa. 
Matalaa, nukkalehtistä timjamia.
Ja tällaisia jotain koristeruohoja jotka kai kestävät hyvin kuivuutta.
Sitä ne totisesti tulevat kokemaan meikäläisen kasteluinnolla.
Ethan irrottelee tiiliä.
Alkuvoimainen emäntä siinä demonstroi ergonomista
kuokinta-asentoa.
Tämä se vasta on oikein ergonomian riemuvoitto.
Puutarha-assistentti Truffle.
Istutusvalmius.
Kasvit aseteltuna holleille.
Tässä vaiheessa olin ollut keskipäivän auringon paahteessa
kolmisen tuntia ja kaduin kaikkea.
Truffle maistelee koristeruohoa. 
Ripottelin taimien väliin myös Kalifornianunikon siemeniä,
se on osavaltion iloisen oranssinvärinen kansalliskukka.
Valmista tuli. Saas nähdä kuinka käy. 
Luumupuu ja hänen uudet ystävänsä.









Friday, May 10, 2013

Uhkeaa Film Noiria lumoavassa Art Deco -palatsissa, kera Wurlitzerin huminoinnin


Tänään kävimme koko perheen voimin kokemassa elokuvaelämyksen Oaklandin historiallisessa Paramount-elokuvateatterissa. Se on vuonna 1931 rakennettu, kerrassaan uskomaton Art Deco -helmi, joka pelastettiin tuholta ja hävitykseltä 70-luvulla ja restauroitiin alkuperäiseen loistoonsa. Se on harvoja Yhdysvalloissa jäljellä olevia, kunnostettuja Art Deco -elokuvapalatseja. Siellä esiintyvät nykyään mm. kaupungin sinfoniaorkesteri ja baletti, ja kerran kuussa siellä järjestetään historiallisia elokuvanäytöksiä.

Klassikkoleffanäytös alkaa aulassa drinksuilla ja iloisella juhlatunnelmalla. Alkuperäinen, restauroitu Wurlitzer-urku nousee orkesterimontusta maagiseen tapaan, ja joku sinfoniaorkesterin muusikoista soittaa sillä ihanaa leffamusiikkia. 

Itse elokuvaesityksen alussa esitetään 30-luvun uutisfilmejä. Sitten nähdään vanhoja Disney-piirrettyjä, ihan niinkuin silloin kun Oaklandin Paramount eli loistovuosiaan. Yleisö on innokkaasti mukana, viheltäen ja buuaten uutisfilmien nuorelle Richard Nixonille ja hurraten Väiski Vemmelsäärelle. Piirrettyjen jälkeen on arvonta, jossa iltapukuun pukeutunut onnetar pyörittää hienoa vanhanajan onnenpyörää, ja onnelliset voittajat pääsevät esimerkiksi lähiravintoloihin syömään. 

Sitten alkaa illan pitkä elokuva; tänään näimme Otto Premingerin upean Lauran, elokuvan joka oikeastaan aloitti koko Film Noir -tyylisuunnan. Oli aivan huumaavaa kokea suurklassikko arvoisessaan ympäristössä!

Paramountin klassikkoilta on ihana, maailmanluokan elämys, jota voi varauksetta suositella niin turisteille kuin paikallisille. Menkää ihmeessä!












Tuesday, May 7, 2013

Taas vähän lisää kaappia

Nämä menee nyt vähän hiipimällä nämä kaappikuvat. Tällaiselta näytti eilen.


Saturday, May 4, 2013

Kaapin kehitys

Nyt Andrew sai vaatekaapin lipasto-osan melkein valmiiksi, kolme hirvittävän komeaa ja raavasta miestä kantoi sen tänään meille tänne sisälle. (Meidän raavas ja komea mies hajotti viikko sitten selkänsä eikä voi nyt kantaa mitään.) Seuraavaksi Andrew asentelee lipaston laatikot ja niiden etuseinät ja kahvat, sitten pannaan Elfan sisäosat kaapin toiseen haaraan, ja sitten ei muuta kuin vaatteita ripustelemaan.

Minun mielestäni tästä tulee aivan kaamean hieno.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...