Sunday, June 23, 2013

Maamerkin syntymäpäivä ja vihreän raja-alueet

Tänään vietetiin City Lights -kirjakaupan 60-vuotispäivää San Franciscossa. Kirjakauppa-kustantamon perusti vuonna 1953 sanfraciscolainen runoilija ja kirjailija Lawrence Ferlinghetti. City Lights tunnetaan monien beat-runoilijoiden ensijulkaisijana, mutta listalla on myös Bukowskia, Zinniä, Chomskyä sekä monia tärkeitä käännösteoksia.

Paikalla oli kirjallisuusväkeä tungokseksi asti, ulkona soitti kuubalainen orkesteri, ja kauppa kävi kuin siimaa. Vanha herra Ferlinghetti oli 94 vuoden iästään huolimatta reippaana paikalla, vaikka kaupan yläkerran runo-osastolla oli kaamean kuumaa ja ahdasta.

San Francisco on aina ollut minulle jotenkin loppujen lopuksi aika yhdentekevä paikka, mutta noista North Beachin ja Chinatownin kulmista kyllä tykkään. Siellä näkee mielenkiintoisia hiippailijoita tsuppailemassa turistien keskellä. Tänään Caffe Triestessä edessäni jonossa oli selvästi pari viikkoa kestäneessä kännissä hyvin boheemin näköinen ja pahanhajuinen tyyppi, joka kommentoi ihastuneena nuoren naisen kellanvihreää huivia. Kysyin häneltä, onko hän taiteilija kun hän suhtautuu väreihin niin intohimoisesti, ja hän kertoi olevansa sekä taidemaalari että elokuvanäyttelijä. Hän piti myös Johnin maripaidan vihertävistä raidoista, ja kertoi että häntä kiinnostavat vihreän raja-alueet. Sitten hänen känninsä lipsahti vihamielisyyden puolelle. Hän alkoi riidellä jonossa edellään olevan siistin nuorenmiehen kanssa, toivotti tämän menemään takaisin sinne mistä ikinä olikin tullut, ja ampaisi lopulta tiskille kumoamaan hurjan määrän sokeria miehen kahvikuppiin ennen kuin kaatoi sen omaan kitaansa. Sitten taiteilija-näyttelijä horjahteli kahvilasta matkoihinsa dramaattisen arvokkaasti, mutta riittävän vikkelästi että henkilökunta ei ehtinyt perään.

Tietysti North Beachissa oli myös protestikulkue, koska San Franciscossa on aina protestikulkue. Tällä kertaa kyseessä oli noin kahdeksan nuhjuisen kulttuurityypin muka-hautajaissaattue. He kantoivat mustiin pukeutuneina arkkua ja soittivat mankasta Griegiä, ja vastustivat ilmeisesti metropysäkin kaivuutöitä.

Lounasta söimme herkullisesti Caffe DeLucchissa, jossa ei ole italialaisen perheen komeaa, poispilattua, pitkiin kiharoihin ja kultaketjuun sonnustautunutta mammanpoikaa sisäänheittäjänä, toisin kuin monissa muissa North Beachin ravintoloissa.

Kyllä nyt on taas olo kuin olisi käynyt pidemmälläkin turistimatkalla.

Päivän kirjaostokset - Julie Otsuka: The Buddha in the Attic; Prageeta Sharma: Undergloom; A.R. Ammons: Brink Road - Poems.


The Changing Light

The changing light at San Francisco
                 is none of your East Coast light
                             none of your
                                           pearly light of Paris
The light of San Francisco
                                 is a sea light
                                                  an island light
And the light of fog
                        blanketing the hills
              drifting in at night
                         through the Golden Gate
                                         to lie on the city at dawn
And then the halcyon late mornings
            after the fog burns off
                 and the sun paints white houses
                                      with the sea of light of Greece
                    with sharp clean shadows
                        making the town look like
                                  it had just been painted
But the wind comes up at four o'clock
                                                sweeping the hills
And then another scrim
                         when the new night fog
                                                        floats in
And in that vale of light
                                the city drifts
                                             anchorless upon the ocean.

                                 - Lawrence Ferlinghetti












Miehen vehje

Meidän miehellä kun hajoaa tietokone niin hän ryhtyy tällaisiin toimenpiteisiin keittiösaarekkeella. Kuvan alareunassa näkyvän Android-tabletin näytöllä on huolto-ohjeet. Ja kahvia kuluu tietysti kuppi jos toinenkin. Onneksi hänellä oli nyt vielä se vanha, rikkinäinen kannettava tallessa, juurikin siksi että hän saa siitä kätevästi varaosia. Vaikka se virtaliitin olikin sitten kyllä vähän eri mallinen ja uusi jouduttiin tilaamaan Kiinasta. Kunnes selvisi että niitä saa myös San Josesta.

Että ei siinä mittään. Huomenna jatkuu. Tuo munakennopatentti on kyllä aika hieno, siinä on vissiin eri ruuvit huolellisesti merkittynä, ettei mene hukkaan.


Tuesday, June 18, 2013

Talo sai uuden maalin

Synttäribileiden jälkeen pistettiin saman tien uusi härdelli pystyyn, ja mukava ja taitava maalarimme Ismael kävi komeine assistentteineen maalaamassa talon. Siitä tuli meistä aika siisti.

Etusivun ikkunoiden ympäriltä puuttuu vielä ikkunanpuitteita ja sen sellaista, päätettiin että maalataan ensin ja katsotaan sitten mitä koristeita laitetaan. Yläkerran ikkunatkin vaihdetaan vielä, joten fasadin ulkonäkö ei siis ole mitenkään lopullinen.

Maaleina ovat Benjamin Mooren Kendall Charcoal, Chelsea Gray, Fireball Orange ja Super White. Rappuset ja takaterassi maalataan seuraavaksi, mutta se on erillinen urakka.

Maalauksen kunniaksi ostettiin terassille ulkomatto, jonka päällä lemmikkieläimet jostain syystä innostuivat poseeraamaan ja esittelemään suloisuuttaan.















Sunday, June 16, 2013

Elliot on kuollut, kauan eläköön Elliot!

Minun piti saada kirjoitusprojekti alkuun, ja lähdin sitä varten henkilökohtaiselle 24 tunnin retriitille ihanaan Inn San Franciscoon, jossa olen yöpynyt ennenkin. Myös äitini yöpyi siellä viimeksi näillä nurkilla kyläillessään.

Retriitti onnistui mainiosti ja projekti edistyi hyvin. Tarinassa on hahmo nimeltä Elliot, joka ei kyllä paljon päivänvaloa näe, kun hänet tapetaan heti yhden kohtauksen jälkeen. Elliot-parka. Kaikki ei voi voittaa, fiktiossakaan.

Yksin olo on joskus ihanaa. Sitä jotenkin muistaa kuka on, silloin kun ei suhteuta itseään joihinkin tilanteisiin ja ihmisiin. Minulla on esimerkiksi hirveän dynaaminen ja sosiaalinen työrooli, joka vie voimia mutta jotenkin on oikea tapa minulle olla työyhteisön jäsen. Kotona minulla on toisenlainen rooli, vaimon ja äitipuolen ja emännän rooli.

Mutta kirjoittajaminä on sellainen outo hyyppä, joka ei halua puhua kenenkään kanssa yhtään sanaa ja järjestelee muistilappuja lattialla. Sitä saattavat ärsyttää keskeytykset aivan suunnattomasti, ja välillä se makaa vaan ja tuijottaa kattoon, tai lukee, ja se ei näytä yhtään työnteolta mutta on, ja olisi parempi olla kysymättä yhtään mitään roskien viennistä.

Vietin sen hyypän kanssa 24 tuntia, ja meillä oli oikein mukavaa. Miehellä ja lapsellakin oli mukavaa kun hyyppä ei ollut täällä nurkissa tuijottamassa mykkänä eteensä. Koiralla ei kuulemma ollut mukavaa, vaan se hermoili ja oli ahdistunut. No, kaikki ei voi voittaa.

Inn San Francisco ulkoa. Vasemmalla katonrajassa oli
minun huoneeni kylppärin ikkuna.
Siinä kirjailija lepäsi ja ajatteli. Pöydällä on kaverini Michael Gruberin uusi
romaani, josta sain ennakkokappaleen. Sen nimi on The Return ja se on
oikein hieno ja miehekäs ja ponteva trilleri, jossa seikkaillaan Meksikossa.
Romanttinen kylppärini, joka tuntui vähän siltä kuin olisi
peseytynyt puutarhassa.
Amme oli valtavan syvä poreamme, siitä oli kiva katsella ikkunasta taivaan
pilviä ja ajatella kaikkia ajatuksia.
Majatalo on täynnä mukavia yksityiskohtia. Kaikki esineet
ovat yksilöllisiä. Ei mistään hotellitarvikekatalogista.
Semmoisen enkelin alta mentiin äidin huoneeseen,
silloin kun hän oli täällä.
Alakerran sali, jossa on aina kahvia, keksejä, hedelmiä ja portviiniä
tarjolla. Siellä tarjoillaan myös aamiainen.
Aamiainen on aivan ihana, kaikki omasta keittiöstä. Taitaa
olla paras hintaan kuuluva aamiainen minkä olen koskaan saanut.
Romanttinen puutarha. Vasemmalla lehvien alla on puinen poreamme.
Tuolla valkoisilla tuoleilla minä istuin kirjoittamassa.
Näkymä kattoterassilta. Sielläkin istuin kirjoittamassa. San Franciscon
ikuinen sumu aina leijailee tuolla kaupunkin länsilaidalla.

Sunday, June 9, 2013

Juhla on rukouksen muoto


Bileiden alkumusiikki. Myöhemmin naapurin David oli tiskijukkana, hän on sen alan ammattilainen.

Emme ole pitkään aikaan järjestäneet juhlia, ja ensimmäinen havainto näistä bileistä olikin se että olemme vähän ruosteessa. Bileet onnistuivat loistavasti, mutta niiden järjestäminen oli tosi intensiivinen ja uuvuttava kokemus. Emme tehneet yksityiskohtaisia hommalistoja emmekä aikatauluja, koska ajattelimme että olemme niin rutinoituneita isojen bileiden pitäjiä että hoidamme asiat lonkalta. Kyllä me hoidimmekin, mutta ei ilman rutistusta. Ruoanlaittoon meni paljon odotettua enemmän aikaa, ohjelman taimaus ei ollut ihan niin virtaava kuin olisin toivonut, ja koska lepoaikaa ennen juhlia ei jäänyt, olin hiukan uupunut ja tolaltani niiden alkaessa. Pääsin kyllä nopeasti tunnelmaan mukaan, mutta kokemuksessa oli kieltämättä tietty maratonin maku.

Ensimmäisten joukossa bileisiin tuli Johnin työkaveri ja hänen tyttöystävänsä Ann, joka on ihana tyyppi ja ilmoitti heti että kun hänellä on vähän tätä Aspergerin syndroomaa niin hän voi sitten mennä paniikkiin jos tulee paljon ihmisiä, ja voisimmeko antaa hänelle jotain toistavaa, monotonista tekemistä että hän vähän rauhoittuisi. Ann rentoutui kun annoimme hänen tyhjentää tiskikonetta, ja kertoili laajasti innostuksestaan kissoihin ja avaruuteen. Hänellä oli mukana kaksi eri t-paitaa, jotka esittivät kissoja avaruudessa. Hän oli myös askarrellut meidän kissoille lahjaksi kissanmintulla täytetyt lelut omista vanhoista sukistaan. Aivan loistava henkilö. Hän antoi heti juhlille hienon, omaleimaisen tunnelman.

Lausuimme Johnille syntymäpäiväsiunauksena ystäväni Erin Bown kirjoittaman 24-säkeistöisen, ihanan runon. En ole koskaan saanut sitä luettua läpi itkemättä, eikä se onnistunut tälläkään kertaa. Runo oli myös naapurin Orlandolle vahva kokemus. Häntä jännitti ilmeisesti aika paljon lukea englanninkielistä tekstiä, kun hänen äidinkielensä on Kuuban espanja. Runon edetessä hän kumarteli ja hengitteli ja rukoili Oshunia, rakkauden ja ystävyyden jumalatarta. Orlando luki oman säkeistönsä hienosti, ja puhkesi sen jälkeen pitkäksi aikaa itkemään. Hän itkeskeli juhlissa muutenkin moneen kertaan, kun hänellä oli ikävä kotimaahansa ja hänestä oli niin ihanaa että hänet oli kutsuttu meille. Suomesta Orlando tiesi sen verran, että sitä kautta pääsi aikoinaan pakoon. Siis Neuvostoliitosta.

Vieraat toivat juhliin monenlaista grillattavaa, salaatteja, suklaakeksejä ja kakkuja. Lisäksi tarjosimme grillattuja artisokkia, Gwyneth Paltrowin blogista löytämääni ihanaa salaattia, Seven Elementsiä eli salaatinlehtiä joihin kääritään seisemää makuelementtiä (hienonnettua tuoretta inkivääriä, cashew-pähkinöitä, jalopenoa, limettiä, paahdettuja kookoshiutaleita, kuivattuja katkarapuja ja chilikastiketta), juustoja ja patonkia, ja Sweet Bar -leipomon muhkeaa kinuski-suklaakakkua. Sweet Barin omistaja on Michael Jacksonin entinen henkilökohtainen kokki, joka sattumalta tuntee ystävämme Eddien koska he molemmat harrastavat hulavanteen pyöritystä. Kaikenlaista sitä on.

Meille esiintynyt vatsatanssijatar Shabnam oli aivan jumalatarmainen ja huumaava, en ole koskaan nähnyt yhtä atleettista ja teknisesti huikeaa vatsatanssijaa. Hän on voittanut paljon palkintoja alaltaan, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.

John oli ideoinut juhliinsa Burning Man -henkisen rituaalin. Hän rakenteli kavereidensa kanssa tikku-ukon johon kaikki saivat kiinnittää paperille kirjoittamiaan asioita, jotka olimme valmiita jättämään taakse. Tikku-ukko poltettiin juhlallisesti, ja sen mukana menneisyyden haamut.

Pihan takaosaan pystytetyssä Johnin Burning Man -jurtassa tapahtui illan mittaan varmasti vaikka mitä hyvin epäilyttävää ja aivan mahtavaa, mistä ei nyt tässä sen enempää.

Nyt meillä alkaa olla bileiden jäljet pääosin siivottuna, ja mies makailee tuolla makuuhuoneessa reporankana, mutta menneisyyden haamuista melko vapaana.

Kaikki kuvat ovat ystävämme Zannie Alvarezin kuvaamia. Alempana myös pari videota.

Luemme runoa Johnille.
Eddien ihana juhla-asu. Eddie on se hulatanssija joka tuntee
sen Michael Jacksonin entisen kokin.
Shabnam ja jumalatarenergia. 
Trotsky-koirakin osallistui tanssiesitykseen.
John sai tanssia jumalattaren kanssa.
Ja minä sain kokeilla tanssimista miekka pään päällä.
Se onnistui yllättävän hyvin!
Burning John -tikku-ukko ja laput menneisyyden haamuista.

video
Shabnamin alkuhyörinä.

video
The burning of John.

Friday, June 7, 2013

Kän juu festival? Diskopallo!

Meillä on huomenna bileet, ja tässä on rakentelun esivaihe. Tuo takana oleva härveli on meidän miehen Burning Man -teltta jonka hän on itse säätänyt laskuvarjoista ja viemäriputkista. Ja tanssilattian yläpuolelle tuohon naruun tulee diskopallo! Ja meille tulee napatanssija!

Värivalot ja pimeää niin täähän näyttää ihan hienolta!

Bileiden teemana on Burning John, kun mies täytti vuosia ja hänellä on muutenkin minäkriisi.

Tanssilattian saaminen tasaiseksi ei ollut ihan helppoa.

Iltavalaistus!


Wednesday, June 5, 2013

Jumalainen mies, jumalaiset kukat

Minä pidän avioliitosta huolta kehumalla miestä komeaksi ja älykkääksi ja jumalaiseksi melkein joka päivä, ja mies pitää siitä huolta esimerkiksi tuomalla minulle kukkia.

Nämä näyttävät niin JÄRKYTTÄVÄN ihanilta makuuhuoneen tummansiniharmaita seiniä vasten, että nyt meni hakuun roosanväriset lakanat. Ei mitkään romanttiset, vaan sellaiset modernit. Vaikka flanelliset, talveksi.


Saturday, June 1, 2013

Vaatekaappi, ihanaa

Elfat on kaapissa, sukat on laatikoissa, ja maanantaina Andrew asentaa kaapinovet paikoilleen. Kolme vuotta tätä on odotettu. Voi jessus.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...