Tuesday, August 20, 2013

Leffoja meidän kulmilta

Viimeisen vuoden aikana Oaklandista on noussut nuoria elokuvantekijöitä, jotka kuvaavat realistisesti karujen kulmien meininkejä.

Tämä, uudempi elokuva, Licks, on kuvattu ihan täällä meidän kulmilla, West Oaklandissa. Se pääsi vastikään South by Southwest -festivaaleille, ja saa festarihuomion myötä toivottavasti myös teatterilevityksen. Hieno juttu.



Aiemmin tänä vuonna tuli ensi-iltaan tositapahtumiin perustuva, Oscar Grantin viimeisestä päivästä kertova Fruitvale Station. Oscar Grantin kuolemantapaus vuonna 2008 herätti paljon huomiota: poliisi ampui aseettoman nuoren miehen uudenvuodenaattona Bart-junan asemalla, satojen kännykkäkameroiden tallentaessa tapahtuman. Tilanne räjähti sosiaalisessa mediassa käsiin saman tien. Konstaapeli Johannes Mehrserle tuomittiin lopulta kuolemantuottamuksesta, ja protesteista ei ole tullut loppua vieläkään. Elokuvaprojekti sai siivet alleen Sundance Institutessa, ja oli kohtalaisen laajassa teatterilevityksessä tuollaiseksi pienehköksi indieleffaksi. Forest Whitaker lähti leffaan mukaan tuottajaksi, ja on suhteillaan ja maineellaan auttanut nuoren Ryan Cooglerin esikoispitkää hienosti eteenpäin.


Licksiä en ole vielä nähnyt, mutta se vaikuttaa kiinnostavalta. Fruitvale Station on hieno, koskettava, elämän rosojen tuntuinen kuvaus ihmisten arjesta ja toiveista. Kannattaa käydä katsomassa, jos on tilaisuus.

Saturday, August 17, 2013

Synnytyspakko

Minulle kävi männäviikolla mielenkiintoinen tapaus, kun sain selville että Atlas Saarikoski ei ole mies ja fundamentalistikristitty, vaan nainen ja feministi. Hän on kerrassaan feministisen aikakauslehden päätoimittaja.

Hän on kirjoittanut tällaisen kolumnin, jossa hän lyttää 16-vuotiaan tytön äitipuolen, joka ei halua biologisia lapsia. Feministiltä turpaansa saava rutjake on Laura Tolonen, joka kirjoitti Kouvolan Sanomissa että ei ole äitimateriaalia, eikä häpeä myöntää sitä.

Saarikoski väittää että naisten valintoja lapsenteon suhteen pitää kunnioittaa, mutta haukkuu sen jälkeen väärän valinnan tehneen naisen.

Atlas Saarikosken mielestä "lapsen hoivaaminen voi olla ainoa kontakti minkä ihminen saa huolenpitoon ja avuttomuuteen." Siis ei uusperhelapsen hoivaaminen, ilmeisesti, vaan oman, biologisen, itse synnytetyn lapsen. (Vain biologinen vauvaäitiys on hoivaamista ja vanhemmuutta. Se on vallitseva asenne Suomessa vuonna 2013, kysykää vaikka eronneilta lesbopareilta joiden ei-biologinen osapuoli yrittää saada lapsen tapaamisoikeutta. Mokomat muka-äidit saatetaan jättää ihan kokonaan lapsen elämän ulkopuolelle.)

Saarikoski vertaa natseihin - tai siis, "eugenistikkoihin" - ihmisiä, jotka väärästä syystä kieltäytyvät tekemästä lapsia. Väärä syy on siis esimerkiksi se, että ei pidä lapsista. Sanavalinta liippaa päätähuimaavan läheltä amerikkalaisia oikeistokristittyjä, jotka myös epäröimättä vertaavat väärästä syystä ehkäisyä käyttäviä ihmisiä hitleriläisiin rotuhygieenikkoihin.

Vaikuttaa siltä, että Saarikosken mielestä nainen ei saa vihjata että ei pidä lapsista, koska siitä johtuu että vammaiset ovat laitoksissa ja tarvitsevuus ja riippuvuus eivät ole enää osa ihmisyyttä.

En tiedä, saako mies sanoa, että ei isommin piittaa lapsista. Luultavasti ei. Mutta epäilen vahvasti, että jos joku mies kirjoittaa aiheesta kolumnin, siitä ei kukaan vedä tällä tavalla herneitä nenään. Kyllä ne ovat naiset, joita kuuluu ojentaa liian vähäisestä hoivaamisesta, jonka takia eugenistiikka valtaa alaa.

Biologisesta lapsettomuudesta saa siis tuntea vain - surua? Epätoivoa? Ehkä pieni, naisellinen kyynel jolla osoitetaan se, että ymmärretään oma riittämättömyys naisena?

Atlas Saarikoski on sitä mieltä, että "minkään ihmisryhmän julkinen dissaaminen ei ole niin sallittua kuin lapsien." Naisista, homoista ja vanhuksista ei hänen mielestään voitaisi puhua sävyyn, jolla urheilutoimittaja Tolonen puhuu lapsista kolumnissaan. Maahanmuuttajia hän ei tässä mainitse erikseen, mutta ihmisryhmähän sekin on, joten suu suppuun rasismista hei, te tummaihoiset jotka ette dissaamisesta mitään tiedä.

Mitä kauheaa Tolonen sitten oikein lapsista sanoo? Hän sanoo että välittää ja huolehtii tytärpuolestaan. Hän sanoo että talo on sekaisin sen jälkeen kun sukulaislapset käyvät kylässä. Hän sanoo, että hänellä oli nuorena vauvakuume, mutta nyt hän ei enää haluaisi nousta yöllä syöttämään kitisevää kapaloa. Hän sanoo kunnioittavansa vanhemmuuden valitsevia ihmisiä, joilla on "maailman rankin ammatti."

Hieman provosti hän julistaa, että ei halua raskauden pilaavan vaivalla treenattua kroppaansa. (Siitä tulevat tietysti huolehtimaan ikä ja painovoima, ja olihan tuo vähän asenteellista, mutta jotenkin minä olin ajatellut että muiden naisten valintojen kunnioittaminen koskisi myös sellaisia valintoja joita perustellaan osittain hieman lapsellisen tuntuisesti.)

En jättänyt mitään oleellista pois Tolosen "lasten dissauksesta." Tämä oli siis feministilehden päätoimittajan mielestä niin hirvittävää tekstiä, että mitään tällaista ei Suomessa kukaan voisi sanoa homoseksuaalista tai vanhuksesta.

Moinen itsekkäistä syistä johtuva synnyttämättömyys ja pelkkien lapsipuolten hoivaaminen johtaa joka tapauksessa siihen, että yhteiskunta romahtaa. Tai jotain. Päätoimittaja Saarikosken kolumnin loppumetreillä aloin rehellisesti sanoen pudota kärryiltä. "Itsenäisyys on illuusio", hän pauhaa, ihan niinkuin teini-ikäisen kasvattaja Tolonen olisi väittänyt jotain muuta. Ja ihan niinkuin muunlaiset kuin biologiset ydinperheet jotenkin uhkaisivat kaikkea hyvää ja kaunista maailmassa.

Mutta hei, se suomalaisten ikärakenneongelmakin tulee sillä kätevästi kuntoon, kun suomalaisnaiset alkavat tehdä "lisää vauvoja, kyllä kiitos", niinkuin Saarikoski nasevasti otsikoi. Se sopisi hyvin vaikka Kristillisdemokraattien tai Perussuomalaisten iskulauseeksi seuraaviin vaaleihin. Ei tarvitse sitten niitä turhasta kitiseviä maahanmuuttajiakaan niin paljon ottaa, kun on pellavapäitä omasta takaa.

Kun on tällaiset feministit, niin mihin tarvitaan sovinisteja?

Monday, August 5, 2013

Pössyttelijän iltatofu

Minä en olekaan koskaan aikaisemmin julkaissut täällä reseptiä, enkä kyllä ehkä julkaise tämän jälkeenkään koska en ole mikään keittiöihme. Jotenkin nyt vaan inspiroiduin, kun tämä on hauska ruoka ja sopii hyvin tänne Oaksterdamin kulmille. Eikä tämä ole mikään kunnon resepti. Jätän kunnon reseptit muille.

Meidän mies kokkaa meillä enimmäkseen, ja hän valmisti myös tämän ruoan. Reseptin on perhetuttumme kehittänyt tuhannen paukuissa (äidille tiedoksi, että se tarkoittaa "vahvasti kannabistuotteiden vaikutuksen alaisena"), mutta se sopii erinomaisesti myös selvinpäin tai vaikka kännissä valmistettavaksi. Muikea mässyhetki väsäytyy tuossa tuokiossa. Meillä valmistettiin sitä tänään flunssalääkkeiden voimalla, kun molemmille tuli kuumehoureinen proteiinihimo. Tofun kanssa voi tarjoilla esimerkiksi salaattia. Tai sitten pelkkää pussi-misokeittoa niinkuin meillä tänään, kun nesteytys on kova sana eikä jaksa satsata ruoanlaittoon.

Pössyttelijän iltatofu

- 1 paketti pehmeää eli silken tofua
- 1 reilu kourallinen aamiaismuroja, meillä käytetään Flax Plus -nimisiä, pellavansiemenillä höystettyjä terveysmuroja, mutta varmasti corn flakesit tai melkein mitkä vaan rapeat murot käyvät
- öljyä paistamiseen (mielellään ei oliiviöljyä, sen maku ei oikein käy tähän)
- suolaa ja pippuria

Laita tofumötikkä kahden lautasen väliin ja laita päällimmäisen päälle paino, esim. täysinäinen säilykepurkki. Anna ylimääräisen nesteen puristua ulos tofusta ainakin vartin verran.

Murskaa sinä aikana murot morttelissa.

Viipaloi tofu reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Laita öljyä melko kuumalle pannulle ja ripottele sen päälle ohut kerros muromurskaa. Asettele tofuviipaleet muromurskan päälle varovasti. Paista, kunnes muromurska on rapeaa ja alkaa ruskettua. Ripottele tofuviipaleiden päälle toinen kerros muromurskaa, ja käännä ne lastalla varovasti. Paista toinenkin puoli rapeaksi.

Ota tofuviipaleet pois pannulta, raavi irtonaiset muromurut niiden päälle kuorrutukseksi. Suolaa ja pippuroi maun mukaan. Tarjoa heti.

Yllättävän herkullista on se.
Tein tofun kaveriksi väkevän makeaa kastiketta, jossa on
puoliksi hoisin-kastiketta ja chili-valkosipulikastiketta.

Sunday, August 4, 2013

Bloggaria kusetetaan mukayhteisössä

Yksi lempiblogeistani, Converting Vegetarians, siirtyi hiljattain Pallontallaajat.nettiin kaupalliseksi blogiksi, ja poistinkin sen tuolta omista linkeistäni kun ajattelin että en itse viitsi harrastuspohjalta mainostaa kaupallisia sivustoja.

Bloginpitäjä itse kuvaili Pallontallaajia "blogiyhteisöksi", ja sanoi tämän kirjoituksen kommenteissa kesäkuussa, että hänen ehtonsa yhteisöön liittymiselle oli se, että mainoksia ei hänen blogissaan esitetä.

Tässä näkyvä kuvakaappaus on otettu tänään. Joko bloginpitäjän ehdot ovat muuttuneet, tai sitten hänelle ei ole kerrottu näistä mainoksista.

Esimerkiksi täällä Pallontallaajat.netin infosivulla ei lue mitään siitä, että sivuston omistaa Rantapallo Oy, joka tuotti viime vuonna ihan mukavasti voittoa. Sivuston mainoshinnat selviävät täältä. Rantapallo kertoo mediakortissaan, että kun heitä käyttää mainosmediana, tavoittaa pääasiassa naisia, joiden keski-ikä on 43 vuotta, jotka harrastavat matkailua, liikuntaa, ruoanlaittoa ja sisustusta. Huvittavaa kyllä, minäkin Converting Vegetarians -blogin lukijana osun tuohon profiiliin ihan täsmälleen. Minun laisteni kuluttajien silmämunista kiinnostuneiden mainostajien kannattaa siis ehdottomasti ostaa mainostilaa Heidin blogista. Se on jopa hieman kalliimpaa mainostusta kuin itse Rantapallon pääsivuilla. Mediaseksiä löytyy!

Itseni on kyllä vaikea kuvitella, että luettuani rahattoman reppumatkaajan valaistumiskokemuksista kodittomien kiinalaisten keskellä, seuraavaksi tulisi mieleeni että ei hitsi, täytyypä ottaa tuo Business Eurocard kun siinä on niin edullinen vuosimaksukin.

Ja Heidin blogi ja Heidi itse taas vaikuttavat mainosten takia jotenkin vähän epäilyttäviltä.

Synergiaedusta ei minusta voida puhua, kun mainostaja ja mainosmedia eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Rahattoman reppumatkaajan reissupäiväkirjan mainostila myydään kuin minkä tahansa aikakauslehden vastaava. Ei siinä silloin vahvistu Heidin eikä Eurocardin brändi. Lähinnä mainoksista hyötyvät Rantapallo Oy ja Verkossa Media.

Jos Heidi puhuu totta, niin hän ei saa itse edes mitään korvausta siitä, että kansainväliset luottokortti- ja vakuutusyhtiöt mainostavat tuotteitaan hänen sivuillaan.

Vaikka mainoksia ei julkaistaisi edes juuri tässä blogissa, Heidi on silti ilmaiseksi töissä verkkomediayhtiössä, jolle hän tuottaa sisältöä, jonka avulla yhtiö myy mainostilaa muualla omilla sivuillaan.

Converting Vegetarians on ihan mielettömän hieno blogi, jota pitää asiastaan ilmeisen innostunut nuori ihminen jolla on uskomattoman mielenkiintoinen elämä ja tarinat. Hän voisi halutessaan itse "monetisoida" tarinansa varmaan ihan hyvääkin korvausta vastaan, ja kerätä itse itselleen blogistaan mainostuloja.

Hän sanoo, että ei halua tehdä niin.

Sen sijaan hän tuottaa ilmaiseksi haluttavaa ja kiinnostavaa ja mainospaikkoja myyvää sisältöä verkkomediayhtiölle, joka kerää siitä fyffet itselleen.

Niin tekee ilmeisesti moni muukin vertaistukea ja vertaishuomiota kaipaava maailmanmatkaaja.

Ei ole ihme että perinteisellä medialla menee päin persausta ja toimittajat ovat työttöminä, kun nuoriso ekstreemimatkailee omaan laskuun henkensä kaupalla pitkin pusikoita uiguurien kanssa, tuottaa reissuistaan mielenkiintoisempia matkailunarratiiveja kuin kukaan suomalainen sitten Mannerheimin, ja pitää sen jälkeen kunnia-asianaan että Visa-luottokorttiyhtiön tästä sisällöstä maksamat mainoseurot menevät kokonaisuudessaan jonnekin muualle kuin heille itselleen.

En tajua yhtään.

Miksi hitossa minulla ei ole verkkomediayhtiötä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...