Sunday, November 17, 2013

Huumaava taivas ja yhden yön nuoruus

Ei mulla tänään muuta kuin että tällainen taivas oli Emeryville Marinasta länteen koiranleikitysreissulla.


Minä en nyt nimittäin jaksa tämän paremmin päivittää blogia kun olen koko viime yön hillunut yökerhossa kuin nuorna tyttönä ikään. Oli ihanaa! Äärettömän uudenaikaista musiikkia, muun muassa tällaista:



Minä olin ihan että yes, sir. I can boogie.


Yritä tässä nyt sitten orientoitua siihen että pitäisi olla keski-ikäinen nainen joka menee huomenna toimistoon töihin.

Sunday, November 10, 2013

Herkkuviikonloppu

Oletteko koskaan syöneet ostereita Rockefeller? Minä en ollut kuin kuullut sellaisista joskus puhuttavan, kunnes eilen sain maistaa, ja olin aivan myyty. Kaverimme Jessi on muuttanut uuteen kotiin ja piti sen kunniaksi kämppiksensä kanssa juhlat. Siellä oli paikalla mies jolla oli aivan mahtava oma Oysters Rockefeller -resepti. Ostereiden päällä oli piparjuurella ja sinapilla maustettua majoneesia, voita, juustoa, rucola-salaattia, ja jotain salaisia aineksia joita ei paljastettu, ja ne grillattiin isolla pihagrillillä. Auta armias että ne olivat taivaallisia. Paikalla oli myös kaveri jonka teepaidassa luki että hän on "kalakuiskaaja", joka valmisti omalla reseptillään taskurapuja - ihana Kalifornian taskurapukausi on taas alkanut - ja nekin olivat ihan kaamean hyviä.

Yhtään kuvaa en muistanut herkuista ottaa, pahoittelen. Punaviinillä oli varmaan osuutta siihen asiaan.

Tänään innostuin jostakin käsittämättömästä syystä leipomaan. Ehkä osterien sivuvaikutusta? Nyt on persimoniaika, ja se tarkoittaa sitä, että joka työpaikalla on siellä täällä persimonikulhoja joista saa ottaa ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa. Persimonipuut ovat kovin tuotteliaita. Kaikki, joilla on sellainen pihallaan, ovat yleensä ihan liemessä persimoniensa kanssa.

Tai kaki-hedelmien. Tai kakiluumujen. Tai sharon-hedelmien. Jotka ovat kaikki minusta persimonia tyhmempiä nimiä tälle kauniille ja herkulliselle hedelmälle. Sitä paitsi eikö sitä nyt voisi mitenkään ratkaista kerralla, mikä jonkun hedelmän nimi on? Ei appelsiinillakaan ole kahdeksaa eri nimeä. Ajatelkaa nyt jos kukaan ei tietäisi, pitäisikö sanoa mansikka, punamustikka, pyöröpunake, vai fragaria-hedelmä?

Työkavereiden tyrkyttämänä meillekin on alkanut kerääntyä kasa persimoneja, ja minä leivoin niistä tänään tuollaista leipää. Tai kakkua se taitaa paremminkin suomalaisen mielestä olla, mutta persimmon breadiksi sitä täällä sanotaan. Yleensä leivotaan käytetään hachiya-persimoneja, jotka kypsyvät ihan semmoiseksi veteläksi hyytelöksi. Minulla nyt sattuu olemaan noita kovempia ja tiiviimpiä fuyu-persimoneja, mutta kyllä niistäkin pyreetä saa kun Vitamixillä töräyttää.

Oikein tuli maukasta, vein yhden leivän naapuriinkin. Ei sitä tiedä millainen kätevä emäntä minusta vielä tässä kehkeytyy.







Hunajaa ja voita päälle, aijai.


Tuesday, November 5, 2013

Kirkuvat seinät

San Francisco on kovasti kuuluisa seinämaalauksistaan. Meksikolainen muraalikulttuuri juontaa jo olmeekkien aikakaudelta, sai myöhemmin kristillisen sävyn, ja koki 20-luvulla poliittissävyisen renessanssin keulahahmoinaan Alfaro SiqueirosJosé Clemente Orozco ja Diego Rivera

Missionin kaupunginosa San Franciscossa on ollut kauan valtaosin meksikolaisten asuttama. (Siis jo ennen amerikkalaisia, Kaliforniahan kuului ensin Espanjaan ja sitten Meksikoon 1840-luvulle asti.) Chicanoaktivismin leimahtaminen 60-luvulla johti San Franciscossakin voimakkaan poliittisen seinämaalauskulttuurin syntymiseen - varsinkin kun juuri samaan aikaan yleistyivät säänkestävät akryylimaalit. Muraaleilla kannustetaan poliittiseen toimintaan, muistutetaan ihmisiä heidän kulttuuriperinnöstään, ylistetään erilaisia johtohahmoja ja sankareita, ja ilmaistaan maahanmuuttajaidentiteettiin liittyviä tunteita ja kokemuksia.

San Francisco täyttyy teknologiaväestä, ja Missionista alkaa tulla yhä keskiluokkaisempi ja valkoihoisempi paikka. Taiteilijoita ja maahanmuuttaja-aktivisteja surettaa että heillä ei ole enää varaa asua kaupunginosassa, josta he tekivät värikkään, kiinnostavan ja kutsuvan. Tilalle tulee ihmisiä joilla ei ole välttämättä mitään yhtymäkohtaa tai edes halua tutustua kulttuuriin, joka on sykkinyt samoilla kulmilla jo satoja vuosia - tai tuhansia, jos ajatellaan seinämaalauskulttuurin vahvoja yhteyksiä alkuperäiskansoihin.

Jos San Franciscossa ollesaan ei käy Missionissa muraalikierroksella, voi minusta koko matkan katsoa menneen vähän hukkaan. Precita Eyes Mural Arts Center järjestää asiantuntevasti vedettyjä kierroksia, joilla kerrotaan niin seinämaalaustaiteesta kuin alueen historiasta. Suosittelen!

Löysin vanhoja arkistoja kaivellessani tällaisia Missionissa ottamiani kuvia, ja innostuin sen takia kirjoittamaan postauksen.

Edit: Isäni lähetti avuliaasti kuvia, joita hän otti San Franciscossa käydessään, lisään ne tähän alle. Ne erottaa siitä, että ne ovat vähän parempia kuvia, ja asteriskista.


Äiti San Francisco. 
Suuren maatyöläisten oikeustaistelijan ja heidän ammattiliittonsa perustajan
Cesar Chavezin mukaan nimetty yläkoulu.
Siinä Cesar valvoo lasten peliä välitunnilla.*
Barack Obama lainasi voittoisan presidentinvaalikampanjansa iskulauseen
Cesarilta ja maatyöläisiltä, jotka eivät pelänneet voittamattomia esteitä. Si se puede!* 
Muraaleistaan kuuluisa Clarion Alley.
Missionin Mäkkärikin tilasi taiteilijan koristelemaan ulkoseinät.
Jarrut kuntoon ja kannat kattoon!
Katolinen kirkko. 
Tämä maalaus kertoo siitä, millaista on olla maahanmuuttaja.
Meksikolaisille tärkeä Guadalupen neitsyt. 
Monen tyylisiä muraaleja rivissä.* 
Upea Naisten talo. Siellä pidetään monenlaisia kursseja ja ryhmiä.*
Toinen Naisten talon sisäänkäynneistä. 
Naisten talon fasadi kuvaa Pachamamaa.
Poliittista seinämaalausta puhtaimmillaan.
Saman maalauksen toinen pää.
Maatyöläiset rikkovat kahleensa.*
Pachamama synnyttää.
Kubistiset työläiset. 
Muraalikierroksella pääsee syömään tosi autenttisia meksikolaisia herkkuja.

*Kuva: Pertti Lockberg


Sunday, November 3, 2013

Dia de los Kekriween

Muksu oli tänä vuonna Halloweenin toisessa kodissaan, ja meillä aikuisillakaan ei nyt ollut inspiraatiota pukukemuihin, joten Halloweenin sijasta vietimme Pyhäinpäivä/Kekri-tyyppistä juhlaa keskenämme kotona. Luin Wikipediasta että Kekrinä syötiin perinteisesti lammasta ja katettiin pöytään paikka edesmenneille esi-isille, joten toimimme sitten niin. Meksikolaisen Dia de los Muertos -juhlan alttariperinteestä lainasimme idean laittaa kukkia ja kynttilöitä ruokahuoneen sivupöydälle minun mummujeni kuvan ympärille. Koristekurpitsat saavat olla esillä nyt Kiitospäivään asti, taidanpa hankkia niitä muutaman lisääkin ensi viikolla.

Tänä viikonloppuna sytytellään kynttilöitä ja lyhtyjä myös hindu- ja sikhikodeissa, kun heillä on valon juhla ja uusivuosi Diwali. Kovasti on tuikuille tarvetta näinä aikoina.

Laitan tuonne alle myös muutaman kuvan San Franciscon Dia de Los Muertos -juhlasta parin vuoden takaa. Lattarikaupungissa Missionissa on vainajien yönä satoja kadunvarsialttareita, ja luurangoiksi pukeutuneet ihmiset tanssivat ja vaeltavat kaduilla läpi yön, muistaen vainajiaan ja valmistautuen väistämättömään omalla kohdallaan.

Valmistimme lampaankyljykset tällaisella, hirveän hyvällä reseptillä. Niiden kanssa söimme salaattia naapurin tomaateista ja tuoretorin kurkuista, lehtikaalia fetajuuston, mustien oliivien ja pinjansiemenien kanssa, ja valkosipuliperunoita (joissa oli pelkkää öljyä ja valkosipulia kun en jaksanut lähteä hakemaan hylakermaa). Jälkiruoaksi nautimme lampaan- ja vuohenjuustoa tuoretorilta ostettujen viinirypäleiden kanssa. Ruokajuomana oli Bolinasin puolihullun viinintekijän Sean Thackreyn Pleiades vuodelta 2012.

Sivupöydän asetelmat. 
Tarjosin mummoille pikkukupin votkaa. Kupin olen
saanut aikoinaan toiselta mummoltani.
Esi-isien paikka on siinä pöydän päässä. 
Sapuskat.
Jälkiruoka.
Siinä on käytetty portaita kekseliäästi alttarin teossa.
Kuva KQED-radioaseman sivuilta.
Remezcla-portaalin hieno alttari. Kehäkukat kuuluvat aitoon meksikolaiseen
Dia de Los Muertos-perinteeseen. Niitä pidetään kuolleiden kukkina, ja
kuoleman symbolina.
Nuorempi ja vanhempi rumpali.
Sambaorkesterikin oli mukana, vaikka Brasiliassa ei samaa juhlaa vietetäkään.
Tällä herralla oli kuollut morsian pyörän tarakalla.




Saturday, November 2, 2013

Meille on tullut tori!

Nytpä onkin tapahtunut kerrassaan suurtapaus! Ihan tähän naapuriin, lähiravintolamme Brothers' Kitchenin pihamaalle, on tullut pieni tuoretori.

Kävimme äsken ostoksilla ja ostimme lehtikaalia, tuoretta kurkkua, viinirypäleitä, jalopeno-jellyä ja cha cha -relissiä, ihanaa inkiväärilemonadia ja kotitekoista kamferivoidetta lihaskipuihin.

Afroamerikkalaisiin tapoihin kuuluu kutsua ihmisiä viehättävästi tittelillä ja etunimellä. Mrs. Charlotte, jolta ostimme jalopeno jellyä ja cha chata, kehotti meitä ostamaan Mr. Jeffreyltä kurkkuja ja muita vihanneksia. Ja minä olen Miss Sussu esimerkiksi tuolla kynsihoitolassa jossa käyn, vaikka olenkin naimisissa. "Miss"-sanaa voidaan käyttää kaikista naisista siviilisäädystä riippumatta, tai jos siviilisääty ei ole tiedossa, osoittamaan kunnioitusta ja ystävällistä tunnelmaa. (Tässä tapauksessa siis siksi että olen asiakas.) Minusta se on aivan ihana tapa. Se on peräisin tuolta Yhdysvaltojen etelästä, ja etelävaltioissa tietääkseni myös valkoihoiset saattavat toimia niin.

Torilla oli oikein mahtava tunnelma ja kovaäänisistä soi vanhanajan blues. West Oakland astuu orgaaniseen tulevaisuuteen!

Juhlallinen ja tömäkkä nimi on tällä torilla.
Ravintola ei ole mitenkään hienon näköinen, mutta sieltä saa autenttista chicken
and wafflesia ja muuta soul-ruokaa, komeita pannnukakkupinoja, hampurilaisia
ja uppopaistettua kalaa, ja jostain syystä myöskin burmalaista teenlehtisalaattia.
Pieni torimme! Ja omituiset, vauhtiraidan näköiset pilvet.

Ihan hirrrrveän hyvää inkiväärijuomaa!
Tämä nainen valmistaa kotona luonnonmukaisia terveystuotteita,
kuten kipuvoiteita, sinappikylpyjä, ihoöljyjä ja sen sellaista.
Hänen firmansa Earth Mercy löytyy myös Facebookista.
Paikallisilla bändeillä oli hienoja julisteita tolpassa.
Ensi lauantaina taas torille!



Friday, November 1, 2013

Kuoleman puutarha

Katselin naapurustossa ottamiani valokuvia parin vuoden takaa ja vastaan tuli tämä seinäpuutarha.


Siitä tulee värien ja kasvien muotojen takia kovasti mieleeni Hugo Simbergin Kuoleman puutarha, aihe jonka hän toteutti freskona Tampereen tuomiokirkkoon, ja josta hän maalasi ja piirsi monia muitakin versioita.


Oaklandissa on murhattu tänä vuonna tähän mennessä 76 ihmistä. Viime vuoden kokonaissaldo oli 131 kuolonuhria. Heidän kuvansa voi katsoa täältä. Oaklandissa on vajaat 400 000 asukasta. Murhaluvut ovat Kalifornian kolmanneksi korkeimmat, edelle menevät Richmond ja Compton. 

Esimerkiksi Baltimoressa on 49 poliisia 10 000 asukasta kohti, Philadelphiassa 46 ja New Yorkissa 44. Oaklandissa on 15 poliisia 10 000 asukasta kohti. Poliisilaitos nielee silti puolet kaupungin budjetista.

Kukaan ei ole varma mitä San Franciscon lahtiseudun nouseville rikosluvuille pitäisi tehdä. Ne korreloivat vahvasti eriarvoisuuden lisääntymisen kanssa, mutta en ole nähnyt missään todellista keskustelua siitä, miten eriarvoisuutta voitaisiin vähentää.

Piilaaksossa tahkotaan miljoonia. Menlo Parkin asukkaiden keskiansio on 80 503 euroa vuodessa. West Oaklandissa keskiansio on 13 344 euroa vuodessa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...