Monday, April 28, 2014

Kaiteellisten panettelua

Tommosen olivat pojat laittaneet täällä sillä aikaa kun me käytiin Nashvillessa. Kissakin tykkää.






Sunday, April 20, 2014

Pääsiäistunnelmat

Vietimme pitkästä aikaa oikein kunnolla pääsiäistä. Minä innostuin lauantai-iltana kokkaamaan mämmiä vanhan kaavan mukaan - se ehti valmiiksi kun teki vain kolmanneksen reseptin määrästä. Olihan se yhden sortin savotta, mutta lopputulos maistui omassa suussani aivan ihanalta. Kaupan mämmejä syöneen tajunta suorastaan räjähti. Pistin Johnin pashahommiin ja kulitsa saatiin mukavasti itäeurooppalaisia herkkuja myyvästä Euromix Delicatessenista, sieltä meille haetaan myös pelmenit pakkaseen.

Sunnuntaiaamuna kävimme Berkeleyssä kirkossa. Lutheran Church of the Crossissa on myös suomenkielinen jumalanpalvelus kaksi kertaa kuussa, mutta kävimme tällä kertaa englanninkielisessä. LCC on riemastuttavan teennäisyydestä vapaa kirkko, jonka radikaalin avarakatseinen evankeliumi tuntui puhdistavalta ja voimauttavalta. Jumalanpalveluksessa oli mukana niin perheitä, ikäihmisiä kuin kodittomia, ja olipa siellä jonkun koirakin. Olen vähän vältellyt niitä Berkeleyn suomalaisia, että en sitten joudu johonkin toimikuntaan. Täytyy yrittää hiiviskellä sillä lailla taustalla, että ne eivät huomaa.

Ehdimme tehdä päivähaikinkin koiran kanssa ennen kuin tulimme kotiin lampaan paistoon Mysi Lahtisen kuuluisalla reseptillä. Ai että siitä tuli hyvää! Oheen tehtiin yrttiperunamuusi ja voikukanlehti-kikhernesalaatti, ja liemestä kastike tietysti. Kaikki tykkäsimme ja otimme lisää.

Perheen miehet maistelivat urheina mämmiä, ja väittivät "ihan tykkäävänsä". Pasha ja kulitsa olivat molempien mieleen.

Virpomaan ei vielä tänä vuonna päästy, ja rairuohonkin kasvatus taas unohtui, mutta hifistellään niillä sitten vaikka ensi vuonna. Kyllä tämä nyt silti oli jo minusta ihan mukiinmenevä suomalainen pääsiäinen.
Pääsiäiskoristeita Paulin vaasissa.
Pasha tekeillä.
Tilasin pashamuotin keittiötarvikepuoti Purnukasta.
John oli oikein kätevä karjalaisemäntä!

Muotti menossa jääkaappiin.
Mysin lammas siellä myhäilee.
Siinä puuttuu käännöksestä tavu, mutta eipä kai tuo niin haittaa. Itse asia
tulee kuitenkin ihan hyvin selväksi.
Venäläishenkinen alkupala, kun on sitä pashaakin.
Pöytä on katettu.
Ensimmäinen suurustettu kastikkeeni. Siitä tuli hirmuisen
hyvää, tämä motivoi suurustelemaan lisää!
Puuristi saatiin kirkosta muistoksi, kauniin kukkakimpun
toi ystävällisesti Johnin ex-vaimo.
"Tower of Butter", nimesi poikapuoli tämän herkun.
Itse tehtyä mämmiä ja sinivalkoiset munat, joita
keräilisin mielelläni, jos niitä löytäisi vähän helpommin.
Kissan pääsiäispuuhat terassilla.

Friday, April 18, 2014

Maalit on seinissä, ja discohana on katastrofi

Kylläpä tuli kaunista jälkeä Farrow and Ballin maaleilla! Ethanin huoneen seinissä on Lulworth Blue, toisessa makuuhuoneessa Skylight. Komeroiden sisukset on maalattu toisin päin, eli sinisessä huoneessa Skylight, ja skylightissä sininen. Katon värinä on Satin Slipper. Ja kylppärissä Hague Blue.

Seiniä ihailtuani päätin vähän säätää discohanaa, kun se tuntui vuotavan, ja koko hanan yläosa lasitarjottimineen jäi käteeni. Vettä lensi joka puolelle, senkin jälkeen kun suljin venttiilin altaan alta. Pidin kättä kuuman vesisyöksyn edessä ja soitin paniikissa Johnille, joka soitti työpaikaltaan naapurin Andrewille, että tulee hätiin sulkemaan talon vesiputkia. Mutta sitten minä hoksasin että siellä altaan allahan on tietenkin kaksi venttiiliä, vaikka se toinen on ihan erinäköinen eikä yhtään venttiilimäinen, ja suljin sen sitten ja vesisyöksy loppui.

Tästä opimme, että jos ostaa hämäräperäiseltä heppulilta ehkä varastetun hanan, niin siinähän sitten kärsii seuraukset eikä voi vaihtaa hanaansa kaupassa kunnolliseen kuittia vastaan.

Puolustukseksemme sanottakoon, että emme hanaa ostamaan mennessä tienneet hämäräperäisyydestä, vaan uskoimme myynti-ilmoitusta jossa luki että tarvikkeita oli jäänyt remonttihommista yli. Mutta hanoja pullistelevan autotallin nähtyämme kotimatkalla vähän uumoilimme, että nyt saattoi olla jonkinasteinen hämärähanakauppias kyseessä.

Muistakaa varoa hämärähanaheppuleita.

Käytävän seiniä ei ole vielä maalattu, niihin
tulee sama kermanvaalea Gliddenin White Room
kuin alakerrassa.

Ethanin sininen huone ja harmaa komero.
Valoa tulee uusista ikkunoista hirveästi lisää.

Harmaasta huoneesta tuli harmoninen ja kaunis.
Toivottavasti sininen komero on kiva yllätys oven avaajalle.
Tuohon komeroon tulee kotitoimiston tarvikkeet.
Kirottu discohana!
Hague Blue lähikuvassa.



Sunday, April 6, 2014

Ihana Bolinas

Meillä on syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä, huhtikuun 2. ja 3. päivä, ja tällä kertaa juhlistimme niitä tekemällä 14 kilometrin patikkaretken Marinissa - se on maakunta meiltä pohjoiseen, kuuluisa luonnonnähtävyyksistään sekä maastopyöräilystä joka on siellä keksitty - ja yöpymällä sen jälkeen Bolinasissa. Se on lempipaikkojani Kaliforniassa ja koko maailmassa, tuulenpieksämä hippikylä Tyynenmeren rannalla jossa on ihan omat systeemit ja meiningit. Meidän häät pidettiin siellä kuusi vuotta sitten.

Patikkareittimme kulki Tyynenmeren rantajyrkänteillä kohti Alamere Falls -putousta.
Rannalla kulkevat ihmiset näyttivät pikku muurahaisilta.
Maisemissa ei kyllä ollut pienintäkään vikaa. 
Noin neljän kilometrin kohdalla reitti kääntyy metsään kohti sisämaata. 
Villi-iirikset hehkuivat, nyt kun tänne Kaliforniaan on viimeinkin saatu
vähän sadetta. Täällä on tänä talvena ollut kamala kuivuus.
Putouksille laskeudutaan jyrkkää rinnettä, jossa on pieni pätkä
ihan oikeaa kiipeilyäkin. 
Putousten vesi virtaa melkein suoraan mereen.
Retkelle kannattaa aina ottaa retkeilysamppanjaa kätevissä tölkeissä.
Bolinasin kadunvarsialttari on aina hyvin hoidettu ja siellä
on tuoreita kukkia maljakossa. Minulle ei ole selvinnyt alttarin
varsinainen tarkoitus, mutta usein siellä on paperilappuja joissa
toivotaan voimia jollekin sairastuneelle kaupunkilaiselle, tai
valokuvia hiljattain poismenneistä naapureista. 
Bolinasin ranta on minun suosikkirantani. Siellä on aina aika kylmää ja tuulista
ja minusta ihan kauhean ihanaa. Minä en niin kuumista aurinkorannoista perusta,
minusta on kivaa kun rannalla tuntuu villiltä ja viimaiselta. Bolinasin melko matalat aallot
sopivat hyvin aloitteleville surffareille, ja siellä mekin olemme opetelleet surffaamista.
Paksu märkäpuku on tarpeen lähes ympäri vuoden. Jääkylmä vesi ja laskuveden aikaan
laguunin suuhun hylkeitä popsimaan saapuvat hait kasvattavat luonnetta. 2 Mile Surf Shop
vuokraa välineet ja paljasjalkainen bolinaslainen Nick on hirmuisen kiva surffauksen opettaja.
Täällä hurmaavassa Pyhän Aidanin kirkossa pidettiin meidän
siviiliavioliiton siunaus. Sinne mahtui juuri ja juuri 60 häävierasta.
Bolinasissa kaikki on omintakeista. Bensa-asemakaan ei ole
ketju, vaan kaupunkilaisten ihan oma osuuskunta. 
Coast Cafesta saa paikallisten kalastajien tuoretta kalaa, taskurapuja,
ja naapurikunnassa kasvatettuja ostereita ihanassa grillikastikkeessa.
Siellä pidettiin meidän häät, joissa muun muassa tanssittiin baaritiskillä.
Juhliin kuokkimaan tullut ravintoloitsijan 93-vuotias äitikin tanssi siellä!
Coast Cafen katossa on vanhoja, puisia surffilautoja.
Herkulliset, paistetut osterit.
Smiley's on Kalifornian kauimmin yhtäjaksoisesti auki ollut kapakka.
Sitä ei suljettu edes kieltolain aikana, toiminta vain siirrettiin takahuoneeseen
ja kadun puolelle pantiin parturiliike. Siellä soitti eilen aivan mahtava zydeco-
pumppu nimeltä Tri Tip Trio, ja mekös panimme jalalla koreasti vähän liiankin myöhään.
Yötä olimme Bolinasin Grand Hotellissa, eli romukaupan vintillä.
Siellä on kaksi vuokrattavaa vierashuonetta. 
Grand Hotel ei ole mitenkään fiiniydellä pilattu, mutta hintakin
on sangen kohtuullinen, eli 77 dollaria yöltä.
Huone on hyvin tunnelmallinen, ja talossa kuulemma kummittelee.
Ei me kyllä nähty mitään haamua eikä kuultu portaista askeleita.
Alakerran keittiö on vieraiden yhteiskäytössä. Omistaja Vic
on oikein mukava herra, vaikka hänen kaupastaan on vaikea
ostaa mitään. Hän taitaa olla vähän sellainen keräilijäsielu, eikä
oikein mielellään luopuisi tavaroistaan, ainakaan mistään
paremmista. Jouduin tekemään vähän töitä, että sain hänet myymään
minulle tässä postauksessa näkyvän Fernet Branca -mainosjulisteen.

Friday, April 4, 2014

Kylppäriuutisia! Katso kuvat.

Ai jai jai jai. Kyllä tulee hiano.

West Elmistä 3 vuotta sitten puoleen hintaan ostettu allastaso
pääsi vihdoin ja viimein paikalleen.  
Suihku on Hudson Reediltä ja lämmitettävä pyyheteline
paikallisesta rautakaupasta
Tätä kutsumme discohanaksi. Se ostettiin Craigslistin kautta, mieheltä
jolla oli ehkä kuormasta pudonneita hanoja autotalli puolillaan.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...